Kolumni Opettaja-lehdessä

Koulujen loma-ajat nykyaikaan

Kirjoitan tätä juttua koulujen alkamispäivänä 11.8. Vein aamulla haikein mielin kuopuksen esikouluun. Hän itse ei ollut lainkaan haikea vaan innostunut uusista kavereista ja uudesta elämänvaihteesta, jolloin hän ei ole enää ihan pieni. Tytär puolestaan aloitti komannen luokan luonnontieteellis-matemaattispainotteisessa luokassa. Äitini lukuvuosi ala-asteen opetttajana alkoi jo hieman aikaisemmin. Minulla on näin ollen omakohtainen näkökulma kouluelämään.

Mietittyäni asiaa lapsen ja perheen kannalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kesäloman tulisi alkaa juhannukselta ja päättyä elokuun lopussa. Tiedän, että OAJ suhtautuu asiaan kriittisesti. Opetushallitus on tutkinut asiaa ja valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa todetaan, että koulujen työajan muutostarvetta tullaan selvittämään. Esillä on ollut kolme vaihtoehtoa: nykykäytännön jatkaminen, kouluvuoden jakaminen useampaa lukukauteen ja loma-ajan siirtäminen.

Loma-ajan siirtoa on vastutettu muun muassa sillä, että pitkä kevätlukukausi uuvuuttaa niin opettajat kuin oppilaatkin. Syyslukukausi on mielestäni raskaampi, koska päivät lyhenevät ja ilmat ovat sitä,mitä ne nyt yleensä ovat eli sadetta, räntää ja loskaa. Keväällä kuljetaan kohti valoisimpia aikoja ja lukukauden katkaisee mukavasti hiihtoloma ja pääsiäinen. Ylimääräisiä vapaita tulee vapusta sekä helatorstaista, jonka jälkeisen perjantain lähes kaikki pitävät vapaana tehden sen sisään tai muuten vaan.

Olen kuullut opettajilta, että lapset ja nuoret muuttuvat valoisana aikana levottomiksi eikä niitä pitele enää kukaan. Tottahan se on, että auringon paistaessa olisi meistä kaikista mukavampi olla ulkona kuin sisällä. Mikä estäisi käyttämästä kesäkuun tuomia uusia mahdollisuuksia opetustyössä? Oppitunteja voisi aiempaa paremmin pitää ulkona luonnossa. Lisäksi leirikoulut ja luokkaretket voisi ajoittaa pidemmälle jaksolle. Nyt ne tuppaavat kasaantumaan toukokuulle, mikä näkyy ja kuuluu muun muassa eduskunnassa. Eduskuntahan on luokkaretkien lähes pakollinen kohde. Olen vakuuttunut, että muutkin luokkaretkikohteet olisivat tyytyväisiä, jos pieniä ja vähän isompia vierailijoita saataisiin kesäkuun alkupuolella ennen varsinaisen loma- ja matkailusesongin alkamista.

Suomalaiset lapset ovat aivan liian paljon yksin ilman aikuisseuraa. Asiaan on kyllä kiinnitetty huomiota ja nyt käynnistetty aamu- ja iltapäivätoiminta tuo selvän parannuksen aiempaan tilanteeseen. Vanhemmat ja usein myös työelämässä olevat isovanhemmat pyrkivät järjestämään lapsen loma-ajaksi omat vuosilomansa. Heinä- ja elokuussa useimmilla työpaikoilla onkin minimimiehitys. Sen sijaan kesäkuu on vuoden kiireisintä aikaa, kun kaikki työt pyritään saamaan tiettyyn vaiheeseen ennen juhannusta, jolloinkaikki hiljenee.

Sää on yksi, vaikkakaan ei tärkein perustelu loma-ajan siirrolle. Kesäkuun alussa on paljon kylmempää kuin elokuun lopussa. Näin on koko maassa, mutta erityisen suuri ero on Lapissa. Telttaretkeläiset kyllä tietävät, että kesäkuussa yöt ovat kylmiä, toisin kuin elokuussa, jolloin myös uimavedet ovat parhaimmillaan. Vedet lämpenevät vielä Jaakon heitettyä sen kuuluisan kivensa.

Muutosvastarinta on yleensä kova, on kysymys mistä tahansa uudistuksesta. Onhan joidenkin ihmisten mielestä aivan kauheaa, että kelloja siirretään tunnilla kaksi kertaa vuodessa. Ei ihme että loma-ajan muuttaminen muutamalla viikolla tuntuu ylivoimaiselta. Kaikkein helpointa on olla tekemättä mitään. Jos loma-aikoja siirretään, joudutaan miettimään ylioppilaskirjoitusten, yhteisvalintojen ja oppilaistosten pääsykokeiden ajankohtaa. Siitä kaikesta aiheutuu monenlaista työtä ja vanhojen käytäntöjen uudelleen arviointia. Koko koulutusjärjestelmän rukkaaminen euroaikaan yhdellä rysäyksellä voisi olla kerran kirpaiseva, mutta pitkään lämmittävä ratkaisu.