Kolumni Meidän Perhe-lehdessä huhtikuu 2004

Perheen sisäiset kulttuurikonfliktit

Erilaisia kulttuureita edustavat väestöryhmät ovat eripuolilla maailmaa saaneet aikaan tuhoisia konflikteja. Ratkaisuna olisi tietenkin ystävällinen ja suvaitseva asenne erilaisuutta kohtaan. Helposti sanottu mutta voi niin vaikeaa toteuttaa edes omassa perhe-elämässä.

Otetaan nyt esimerkiksi tavanomaiset keittiöaskareet, vaikkapa perheen yhteinen aamuhetki. Itseään esimerkillisenä pitävä mies päättää hemmotella puolisoaan huolehtimalla aamiaisesta. Lopputuloksena luulisi olevan onnellinen turina kahvikupin ääressä. Vielä mitä. Miehen toiminta saa naisen raivon valtaan. Kahvinkeittimen viereen on kaatunut kahvinporoja, joita mies ei ole huomannut pyyhkiä pois. Ja kun tyhjä maitopurkki on nostettu tiskipöydälle, se on miehen mielestä siivottu pois. Naisen mielestä roskat ovat poissa vasta kun ne ovat löytäneet lopullisen sijoituspaikkansa eli roskiksen - sen ulkona olevan.

Siisteyskäsitykset vaihtelevat eikä tilanne suinkaan aina ole se, että mies olisi sotkuinen ja nainen siivoushullu. Tuttavallani on mies, jonka tapana on siivota paikat sen jälkeen kun vaimo on ne mielestään jo siivonnut. Tämäkään toimintamalli ei edistä yhteiselämän harmoniaa.

Eräässä toisessa perheessä mies keksii omille tavaroilleen ns. omia säilytyspaikkoja - siis ulkotakki makuuhuoneen tuolin päälle, oma kuppi tiskipöydän oikeaan yläkulmaan, kengät - ei suinkaan kenkäkaappiin vaan eteisen takanurkkaan jököttämään ja muistuttamaan epämielyttävästä olemassa olostaan. Nainen sen sijaan hurisee armottoman pyöremyrskyn lailla korjaten kaiken irtonaisen mennessään roskiin, kaappiin tai komeroon.

Kodin opit eivät tunnu olevan kovinkaan ratkaiseva tekijä eri ihmisten siisteystajun ja järjestelmällisyyden kannalta. Työkaverini kertoi kaksoispojistaan, jotka lähtivät vaihto-oppilaiksi ulkomaille. Toinen teki kirjallisen luettelon mukaanotettavista vaatteista ja tarvikkeista, pesi ja silitti vaatteet ja pakkasi laukut hyvissä ajoin. Toinen poika piti kaveireiden kanssa lähtöjuhlia viimeiseen iltaan asti. Hänen matkalaukkuunsa sullottiin kaikki käsille osuneet vaatteet, osa vielä viime hetken pesun jälkeen kosteina.

Myös loma on mielenkiintoinen käsite. Yhdelle loma tarkoittaa pitkiä, kiireettömiä päiviä auringonpaisteessa luonnonhelmassa kaukana ruuhkaisesta pölyisestä ja meluisasta liikenteestä. Toiselle taas ihanneloma merkitsee rullaluistelua ruuhkaisessa pölyisässä ja meluisassa liikenteessä. Toinen haluaa koko perheen voimin syödä rauhallisessa ravintolassa nauttien paikallisesta ruokakulttuurista. Toiselle riittää että lautaset syödään tyhjiksi. Maku on tietenkin toissijainen asia eikä ravintolan viihtyvyyskään paljon paina, jos ruuan hotkaisee kahden lauseen välissä. Lopputuloksena on usein se, että koko perhe huokaisee helpotuksesta, kun loma loppuu eikä tarvitse enää viettää perheen yhteistä laatuaikaa.

Käsitys järkevästä rahankäytöstä vaihtelee myös suuresti. Mikä on toiselle järkevä investointi, on toisen mielestä silkkaa tuhlausta. On hyvä, että isoja ostoksia tehdään yhteistyössä ja että näkökulmia on vähintäänkin kaksi. Toinen huolehtii siitä, että auton moottori on tarpeeksi tehokas ja maavara riittävän korkea asfalttiviidakkoon. Toisen tarkistettavaksi jää, että auto kuluttaa vähän, on turvallinen ja kestävä ja ... väri oikea. Tämä on siis fiktiivinen ihannetilanne, jossa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että auton hankinta on ylipäätään tarpeen ja että siihen kannattaa perheen rajallisista varoista uhrata yhdessä sovittu summa. Oikeassa elämässä on tässä vaiheessa ostettu kaksi autoa kummallekin omanlainen.

Maailmanrauhan edistämiseksi tarvitaan suvaitsevaisuutta ja rauhantahtoa, samoin on laita perhe-elämän suhteen. Ehkä meidän on oman mukavuutemmekin vuoksi hyvä sietää erilaisuutta ja luopua ajatuksesta, että voisimme muuttaa toiset itsemme kaltaisiksi. Siitäkin huolimatta, että se meidän oma tapamme toimia olisi kaikkien kannalta tietysti järkevin.