Kolumni Meidän Perhe-lehdessä syyskuu 2004

Lasten mielen suojeleminen on yhteinen asiamme

Lapsiperheiden elämä on koulujen alettua asettunut arkisiin uomiinsa. Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten paljon lapsemme ulkoilevat, harrastavat, lukevat, katsovat televisiota ja surffailevat netissä. Yleensä me vanhemmat haluamme tietää, millaisessa kaveriporukassa tyttömme ja poikamme liikkuvat. Kuten tunnettua seura tekee kaltaisekseen ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Hyvät ystävät tukevat lapsen kehitystä sosiaaliseksi ja empaattiseksi ihmiseksi. Yhä useammalle lapselle televisio ja internet ovat ystäviäkin tärkeämpiä seuralaisia.

Meidän lapsemme eivät säily turvassa pahalta maailmalta, onnellisen viattomina kovinkaan montaa vuotta. Hyvinkin pienet lapset kohtaavat aikuisia varten ja aikuisten ehdoilla toimivan kovan mediatodellisuuden. Lukemaan pystyvä alle kymmenenvuotias näkee pävittäin lööppejä, joissa kerrotaan väkivallasta ja katastrofeista. Myös internetin ja television välityksellä lapsi joutuu usein yllättäen kohtaamaan todellisuuden, joka edustaa aikusten maailmaa.

Video- ja tietokonepelit, joita levitetään enenevässä määrin myös matkapuhelimien välityksellä, ovat joidenkin lapsten elämässä keskeisellä sijalla. Niissä toiminnan vauhdikkuuteen yhdistyy usein väkivaltaa. Sähköinen maailma voi täyttää lapsen tajunnan niin, että todellisuuden ja fiktion välinen ero hämärtyy.

Lastemme mieli on kovalla koetuksella ja meidän vanhempien on otettava nykyajan vaarat tosissamme. On aika hälyyttävää, että lehtitietojen mukaan varusmiehiä on jouduttu kotiuttamaan nettiriippuvuuden vuoksi. Näiden nuorten miesten sosiaaliset kontaktit tapahtuivat sähköisessä maailmassa eivätkä he pystyneet toimimaan reaalimaailman yhteisössä.

Lasten mielen turvaamiseksi olen käynnistänyt toimintaohjelman lapsiin kohdistuvan väkivaltaviihteen rajoittamiseksi. Asia koskee useita hallinnonaloja ja lukuisia media-alan toimijoita. Tähän työhön on kutsuttu mukaan viranomaisten lisäksi lastensuojelujärjestöjä, mediatutkijoita, psykologeja, poliisin ja oikeuselämän edustajia ja tietysti koko media ala televisioyhtiöistä peliteollisuuteen. Lasten mielen turvaaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Tavoitteena on, etteivät lapset ja nuoret joutuisi tekemiseen sellaisten virikkeiden kanssa, jotka ovat heidän kehitystasollaan vahingollisia. Konkreettisia toimenpiteitä on jo saatu aikaiseksi. Video-ja tietokonepeleissä on oltava suositusikärajat. Lisäksi televisioyhtiöt ovat sopineet, ettei alle 11 vuotiailta kiellettyjä ohjelmia lähetetä arkisennen enne klo 17, alle 15 vuotiailta kiellettyjä ennen klo 21 ja alle 18 vuotiailta kiellettyjä ennen klo 23. Ikärajoitukset ja haitallisuuden perustelut ilmoitetaan ohjelmien ennakkotiedoissa. Televisioyhtiöiden sopimat uudet käytänöt antavat vanhemmille mahdollisuuden huolehtia aiempaa paremmin lasten television katselusta.

Rajoitukset eivät yksin riitä. Lapsille ja nuorille on tarjottava laadukkaita ja väkivallattomia vaihtoehtoja. Kuluva vuosi onkin lasten ja nuorten elokuvan teemavuosi nimeltään Filmihillo. Se on yksi osa mediakasvatusta, jolla pyritään antamaan lapsille ja nuorille valmiudet aktiiviseen ja tiedostavaan median käyttöön. Tekemällä itse elokuvia lapsi oppii havaitsemaan ne moninaiset keinot, joilla katsojaan vaikutetaan.

Lapsen lähipiiri suojaa lasta tehokkaimmin puuhaamalla ja keskustelemalla hänen kanssaan. Kodin antama turvallisuuden tunne kasvattaa hänelle rohkeutta kohdata maailman kovan todellisuuden. Jokaisen Ronja Ruovärintyttären on opittava ihan itse ja ihan yksin olemaan pelkäämättä hyppelemällä ammottavan kuilun yli. Rohkeuden tähän saa lähiyhteisöltään, vanhemmiltaan, naapureiltaan ja kavereiltaan.