Kolumni Esse -lehdessä maaliskuussa 2005

Tekstaillen

Kännykkät kehittyvät monitoimikoneiksi. On kameraa, televisiota, taskulamppua, laskukonetta ja jos jonkin laista toimintoa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja se on tekstiviestin lähettämismahdollisuus. Tekstiviesti on kaikkien aikojen paras suomalainen keksintö. Tekstailu on kehittynyt runsaan kymmenen vuoden aikana omaksi taiteen lajikseen. Sen ilmaisuvoima syntyy hetken tunnelmasta ja tiiviistämisestä. Parhaimmillaan tekstiviesti on kuin haiku tai runo.

Tekstiviestin voi kirjoittaa ja lukea yksin. Mikä sopisikaan paremmin suomalaiselle kuin erakkomainen ja kirjallinen kommunikointi. Olemmehan me ennemmin lukija- kuin puhujakansaa.

Tekstiviestillä voi ilmaista ja kertoa asioista, joita ei uskalla sanoa ääneen saatika lausua kasvotusten. Ujoinkin uskaltaa pyytää ensitreffeille tekstiviestillä. Ilon, surun, pettymyksen ja rakkauden osoittamiseen on kehitetty hymiöitä, jotka auttavat niitä, joiden on vaikea sanoin kertoa tunteistaan. Hymiöt antavat myös vahvistusta sanalliselle ilmaisulle.

Tekstiviesti on oivallinen väline myös riitelemiseen. Suutuspäissään tulee puhuttua kaikenlaista, mitä ei lyhyen harkinnan jälkeen enää sanoisi. Tekstiviestiriidassa kiivaimmankin on hidastettava tahtia. Ei huutoa, ei ovien paukuttelua vaan harkittu, tiivis teksti, jonka pystyy ajan kanssa hiomaan todella ilkeäksi ja vielä muuttamaan monta kertaa ennen kuin sen lopulta lähettää. Sovinnon hierominenkin on tekstarin avulla paljon helpompaa. Ei muuta tarvita kuin hymiö ja rauhan rakentaminen on käynnistynyt.

Parasta tekstareissa on se, että voi hetken mielijohteesta ilahduttaa ystäviään ja läheisiään ihan vaan kertomalla, että ajattelin juuri äsken sinua ja on mukavaa, että olet olemassa.