Kolumni Esse -lehdessä elokuussa 2005

Paratiisi

Vanhan testamentin mukaan Jumala antoi ihmisen asuinpaikaksi paratiisin, Eedenin. Paratiisi on täydellinen. Siellä on ihminen tyyni ja onnellinen. Yleisen mielikuvan mukaan paratiisisaari sijaitsee eteläisellä merellä, siellä paistaa paistaa aina aurinko, hiekkaranta hohtaa kuumana ja palmut suhisevat. Olen käynyt eksoottisissa paratiisimaisissa paikoissa ja hätkähtäen havainnut palattuani kotiin, kuinka vihreää, rehevää ja puhdasta meillä Suomessa on. Joskus tarvitsee matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Todellinen paratiisi ei olekaan kaukana vaan täällä.

Nuuksio on minun paratiisini. Urbaanin kaupungin sydämessä vallitsee erämaan rauha. Luonto on vaihtelevaa, on metsiä, lampia, soita, niittyjä, jyrkkiä kallioita ja notkoja. Siellä on hyvä kävellä, ulkoiluttaa koiraa, marjastaa, sienestää ja syödä eväitä. Nuuksiossa voi olla tunnin tai viikon. Aina sillä sielu ja ruumis virkistyvät.

Tämän täydellisen paratiisin saavuttavat niin köyhät kuin rikkaat. Perille pääsee bussilla seutuliikenteen tavallisella lipulla. Nautinto on tarjolla kaikkina vuodenaikoina.Talvella retkeilijä näkee asioita, joita ei kesällä helposti huomaa. Lumeen painuneet jäljet kertovat monenlaisesta metsän asukkaasta.

Nuuksio antaa metsään tottumattomalle turistille mahdollisuuden tutustua paratiisin ihmeisiin oppaan johdolla tai itsekseen polkuja seuraten.. Suomalaiselle metsä on turvallinen koti, jossa ei tarvitse pelätä. Laajalle alueelle mahtuvat ihmisen seuraksi myös sudet, karhut ja ilvekset. Paratiisiahan ei voisi ajatellakaan ilman elämiä.

Nuuksiossa luonnon äänet tuudittavat telttailijan uneen. Unen ja valveen rajamailla olen tuntenut itseni osaksi luomakuntaa, joka koostuu kasveista, eläimistä, maasta ja vedestä. Tällainen tunne on harras uskonnollinen elämys.