puhe 1.9.2005, Tikkurilan lukio, Vantaa

Suuri huumeilta

Arvoisat kuulijat,

Haluan kiittää tämän tilaisuuden järjestäjiä. Suuri huumeilta kokoaa yhteen eri toimijoita keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti. Tämä tilaisuus on osoitus välittämisestä, vastuunkantamisesta ja rohkeudesta.

* * *

Maamme huumausainetilanne on kehittynyt viime vuosina parempaan suuntaan. Olemme onnistuneet työssämme. Kun 1990-luvun puolesta välistä aina tämän vuosikymmenen alkuun huumeisiin liittyvät kokeilut, ongelmakäyttö, rikollisuus, kuolemat ja takavarikot osoittivat pahenevaa kehitystä, viime vuosina toimenpiteemme ovat selvästi alkaneet tuottamaan tulosta. Huumausainekokeilut eivät ole enää lisääntyneet, huumausainesairaudet sekä huumekuolemat ovat vähentyneet ja veriteitse leviävät tartuntataudit on saatu rajatuiksi.

Uskallan sanoa, että olemme taistelussa huumeita vastaan myönteisen kehityksen alkuvaiheessa. Työtä on tehtävä vain entistä tarmokkaammin. Yksi on selvää: olemme löytäneet toimenpiteitä, jotka tehoavat.

Olen hyvin tyytyväinen, että tämä tilaisuus on järjestetty lukiossa - nuorten yhdessä tärkeässä kasvuympäristössä. Maassamme on poikkeuksellisen koulutettu ja sivistynyt nuoriso. Voimme olla heistä ylpeitä. Suurella osalla nuoristamme elämä on kunnossa. Silti jokaiselle nuorelle kasvu aikuisuuteen on herkkä elämänvaihe. Lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä tukea, joka vahvistaa kutakin omana persoonanaan auttaen löytämään kunkin omat vahvuudet. Jokainen nuori on tärkeä. Suomella ei ole varaa yhdenkään nuoren syrjäytymiseen, ei inhimillisesti eikä taloudellisesti.

* * *

Viimeisimpien tietojen mukaan huumeita käyttäneiden osuus on noin 3 prosenttia väestöstämme. Ikäluokassa 15 - 24-vuotiaat sekä käyttötaso (12 %) että ongelmakäyttö (0,9 - 1,3 %) ovat suurinta. Myös huumesairauksien, -kuolemien ja huumehoidon asiakkaissa sama ikäluokka on kärjessä. Nuoret ovat meillä huumeiden ja yleisestikin päihteiden suhteen riskiryhmässä.

Mitkä asiat suojaavat nuorta huumeiden käytöltä? Kolme tekijää nousee esille. Lapsen ominaisuudet, perheen antama tuki ja perheen saama ulkopuolinen tuki. Tämä kokonaisuus on jokaisen lapsen ja nuoren taustalla. Hyvä suhde vanhempiin ja kouluun vahvistavat nuoren myönteistä kehitystä. Yksittäisiä suojaavia tekijöitä huumeilta ja päihteiltä ovat muun muassa tupakoimattomuus sekä päihteetön kaveripiiri. Toisin sanoen esille nousevat nuorisotyön ja -politiikan kolme kovaa K:ta - koti, koulu ja kaverit.

* * *

Aloitetaan kodista. Vanhempien armollinen syli ja koti satamana maailman myrskyissä on elämän perusta. Sille rakentuu tai on rakentumatta kaikki muu. On hyvä ymmärtää, että rakkauden ja välittämisen määrässä ei ole kyse taloudellisista lähtökohdista. Kuten psykologian perusoppikirjoista muistamme, yksi lämmin ihmissuhde riittää. Vähintään sen kuitenkin jokainen lapsi ja nuori tarvitsee.

Nuorille yleisimmät syyt kokeilla huumetta ensi kertaa ovat uteliaisuus ja päihtymyksen tavoittelu. Mikäli vanhemmilla tai muilla perheenjäsenillä on päihteiden ongelmakäyttöä tai muutoin päihteiden käyttöä suosivat asenteet, nuoren riski ajautua huume- ja päihdemaailmaan kasvaa huomattavasti. Perheen merkitystä emme voi liiaksi korostaa.

Vanhemmuus ei ole helppoa. Samalla, kun asetat lapselle ja nuorelle rajoja, asetat niitä itsellesi. Usein kyse on kasvattajan omasta uskottavuudesta. Perustellusti voimme kysyä, onko vanhemmuus hukassa. Tiedämme, että on kiellettyä ostaa alaikäiselle alkoholia. Silti Kouluterveyskyselyssä lähes joka viides 15 - 17-vuotiaista ilmoittaa, että isä tai äiti oli hankkinut heille edellisellä kerralla käyttämänsä alkoholin. Tällaiselle menettelylle voi sinänsä löytyä vanhemman huolesta kumpuavia perusteluja, mutta onko ratkaisu kestävä. Ei ole.

Perhe on myös päihdehäiriöiden hoidossa perusyksikkö, ei siis vain ehkäisevässä työssä. Hoitoon sitouttamisessa ja hoidossa pysymisessä nuori tarvitsee koko lähiyhteisönsä tuen. Kun puhumme nuoren huumeongelmasta, emme puhu yksilön ongelmasta. Kyse on koko nuoren lähiyhteisön ongelmasta.

* * *

Vanhemmuus tarvitsee osakseen tukea. Nuoren suojelemisessa huumeiden käytöltä korostuu perheen saama ulkopuolinen tuki. Esimerkiksi kouluissa onkin vahvistettu terveystiedon asemaa opetussuunnitelmissa sekä velvoitettu koulut ja oppilaitokset laatimaan osana oppilashuoltoa toimenpiteet päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja ongelmiin puuttumiseksi.

Perheet ja erityisesti lapset sekä nuoret joutuvat silti koville vallitsevan markkinayhteiskunnan kanssa. Toivoisin myös kaupallisilta toimijoilta uudenlaista suoraselkäisyyttä ja rohkeutta. Huumeiden käyttäjäksi ei enää ajauduta vain klassisen syrjäytymisen kautta. Olemme joutuneet kohtaamaan huume- ja päihdeongelman nuorisokulttuurillisena ilmiönä, jota ruokitaan tiedotusvälineiden sekä muiden viestimien kautta armotta ja sumeilematta. Huumeista on tullut jopa trendikkäitä ja puhummekin jo niin sanotuista "bilekäyttäjistä". On suurta yhteiskuntapoliittista vastuuttomuutta, että mainonnassa saatetaan korostaa positiivisia mielikuvia huumeiden ja päihteiden käytöstä sekä liian varhaisesta aikuistumisesta. Lapsuuden ja nuoruuden suojelua ei tehdä ainakaan liian helpoksi.

Ajoittain yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee esille huumeiden käytön laillistaminen eräiltä osin. Oma kantani on ollut ja on selkeä: huumeiden käyttöä ei pidä laillistaa. Huumevirtoja ja rikollisuutta vastaan on taisteltava laajan kansainvälisen yhteistyön kautta. Tarvitaan myös voimakasta ennaltaehkäisevää työtä perheissä ja kouluissa ja hoitomahdollisuuksia huumeiden käyttäjille. Sekä huumeiden myynnin että käytön on oltava kiellettyä, jotta viranomaisilla on toimintamahdollisuudet. Lapsille pitää opettaa mikä on väärin. Joissakin asioissa helpottaa, kun voi sanoa, että tämä on kiellettyä ja piste. Monet lapset uskovat onneksi vielä tätä.

* * *

Hyvät ystävät,

Elämän itsessään tulee olla niin mielekästä, ettei sitä tarvitse kemiallisesti vahvistaa. Tämän ajatuksen toteuttamiseen pyrkii parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä oleva nuorisolaki, jonka tavoitteena on muun muassa edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista. Nämä kaksi käsitettä muodostavat suomalaisen nuorisotyön perustan.

Aktiivinen kansalaisuus koskettaa koko ikäluokkaa. Nuorten kansalaistoiminta on osa aktiivista kansalaisuutta. Aktiivinen kansalaisuus on harrastamista, osallistumista, leikkiä ja iloa. Sosiaalinen vahvistaminen on taas kohdennettua toimintaa, joka keskittyy syrjäytymisen riskiryhmässä oleviin nuoriin. Sosiaalinen vahvistaminen ei ole syrjäytymisen ehkäisyn tapaan käsitteellisesti leimaava, vaan kyseessä on prosessi, jossa parannetaan asteittain nuoren elämäntilannetta ja -hallintaa. Sosiaalisen vahvistamisen tavoitteena on nuoren saaminen yhteisölliseen toimintaan aktiiviseksi kansalaiseksi.

Nuorisolain arvoperustaan kirjasimme terveet elämäntavat valmisteluvaiheessa käydyn laajan kansalaiskeskustelun pohjalta. Terveet elämäntavat sisältävät päihdekasvatuksen ohella liikunnan, terveellisen ravinnon sekä henkisen hyvinvoinnin. Kun tämä puoli lapsen ja nuoren elämää on kunnossa, paljon on saavutettu.

Nuorisolain keskeinen tausta-ajatus on, että jokaisella nuorella tulisi olla oma harrastus. Mikäli koulun ja kodin ulkopuolella vietetty aika tarjoaa nuorelle virikkeitä, luovia haasteita ja sosiaalista vuorovaikutusta, päihteet eivät houkuttele niin paljon. Nuoren harrastuksilla on yhä merkittävämpi vaikutin itsenäistymisessä ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Siksi panostukset lasten iltapäivätoimintaan, nuorten päihteettömiin kahviloihin ja työpajoihin sekä nuorten kokoontumis- ja toimintatiloihin ovat yhteiskunnalta edullisia tulevaisuusinvestointeja.

Kaverit ja harrastukset eivät korostu vain ehkäisevässä huume- ja päihdetyössä. Jos nuori on joutunut ongelmiin huumeiden kanssa, paluussa normaaliin arkeen on oleellisen ratkaisevaa, miten nuori täyttää huumeiden jättämän aukon elämässään. Mikäli nuori ei löydä mielekästä tekemistä ja energian purkamisen väylää, ollaan nopeasti ongelmien alkupisteessä. Huumeiden jättämä tyhjiö on täytettävä jollakin. Nuoren aistien avaaminen kestäville elämyksille on ratkaiseva tavoite.

Nuorisotyössä erityisesti riskiryhmille tarjotaan elämys- ja seikkailukasvatuksen sovelluksia sekä kehitetään uusia työmuotoja. Seikkailukasvatuksen sovellukset on todettu tehokkaaksi menetelmäksi juuri niille nuorille, joilla on ongelmia elämänhallinnassaan. Koko nuorisolle suunnattua Avartti-toimintaohjelmaa on viime vuosina kehitetty myös huumeiden käytön ehkäisyyn.

Sosiaalisessa vahvistamisessa on usein kyse aikuisten ja vertaistukea antavien näkymisestä nuoren arjessa. Joskus kontaktin saaminen nuoreen vaatii suuriakin ponnistuksia. Tällä etsivällä nuorisotyöllä tarkoitetaan matalankynnyksen palveluja ja kontaktien hakemista vaikeasti tavoitettaviin ryhmiin. Huume- ja päihdetyössä palvelulle on tarvetta. Seurakunnissa jo vuosikymmeniä toteutettu palveluoperaatio Saapas on yksi esimerkki etsivästä nuorisotyöstä. Meidän on tavoitettava nuoret, jotka eivät osaa, halua tai muusta syystä pysty saamaan tukea tai apua huume- ja päihdekysymyksissä.

* * *

Hyvät kuulijat,

Suomen huumausainepolitiikan pohjana ovat valtioneuvoston periaatepäätökset sekä kansallinen huumausainestrategia. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa huumausainepoliittisessa koordinaatioryhmässä tehdään työtä eri toimenpiteiden yhteensovittamiseksi ja seurataan huumausainetilannetta herkeämättä. Työssämme korostuu poikkihallinnollisuus eli monien eri viranomaisten välinen yhteistyö, mutta lisäksi yhteistyö muun muassa järjestöjen, kirkkojen ja yritysten kanssa.

Poikkihallinnollisuudella on vahvistettu nuorten työpajojen ehkäisevän huumetyön ulottuvuutta. Työpajojen keskeisinä tavoitteina on parantaa nuoren elämänhallintaa, auttaa opiskelupaikan saamisessa tai työn löytämisessä. Työpajat tarjoavat nuorille mahdollisuuden tutustua puolen vuoden ajan heitä kiinnostavaan ammattiin. Pitkään työttömänä olleita tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria kannustetaan kouluttautumaan ammattiin tai yrittäjäksi. Pajoilla työskentelee vuosittain kaikkiaan noin 8 000 asiakasta, joista suurin osa on alle 25-vuotiaita nuoria. Työpajatoiminta kattaa koko maan.

Nuorten työpajat kohtaavat usein vaikeassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Kun nuoren syrjäytymiskehitys saadaan katkaistua, päihteet eivät enää houkuttele - nuorta houkutteleekin elämä itsessään. Olemme yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa kouluttaneet työpajoihin päihdetyön osaamista ja luoneet työpajoille pelisäännöt huumeita koskien. Nämä säännöt tukevat työpajojen arkea ja kiinnittävät nuoria normaaliin arkeen. Ilman monien eri toimijoiden välistä yhteistyötä tämä ei olisi mahdollista.

* * *

Ajantasaisen lainsäädännön ja poikkihallinnollisen yhteistyön ohella ratkaisevaa on nykyisten resurssien kohdentaminen. Omalla hallinnonalallani olemme viime vuosina lisänneet merkittävästi valtionavustuksia, joita myönnetään valtakunnallisille nuorisojärjestöille. Niiden toiminnassa on noin 800 000 nuorta. Kuten sanottu, jokaisella nuorella tulisi olla harrastus, jossa itsetunto ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot kehittyvät. Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen toimintaedellytysten parantaminen on tehokasta ehkäisevää työtä.

Edellä mainittujen yleisavustusten lisäksi olemme käynnistäneet selkeästi määriteltyjä projekteja. Tänä vuonna myönsimme kohdennetusti 840 000 euroa 64:lle hankkeelle, jotka keskittyvät nuorison ehkäisevään huumetyöhön. Näitä avustuksia voidaan myöntää kuntien, nuorisotyötä tekevien järjestöjen ja muiden yhteisöjen nuorten huumeiden käyttöä ehkäisevän toiminnan edellytysten parantamiseen. Käytännössä kysymykseen voivat tulla nuorille suunnattuun ehkäisevään työhön keskittyneen henkilön henkilöiden palkka- ja materiaali- sekä muut vastaavat kulut. Valtionavustusta voidaan myöntää myös hankkeisiin, joissa koulutetaan ja harjaannutetaan nuorten parissa työskentelevien taitoja tunnistaa, kohdata ja käsitellä huumeongelmaa sekä tukea nuoria huumeongelmien ratkaisemisessa.

* * *

Hyvät ystävät,

Nuoriso on voimavara. Nuorisopolitiikalla, jota on viime vuosina hallituksen päätöksillä vahvistettu, vaikutetaan nuoren sukupolven kasvu- ja elinoloihin niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Tämä on tehokasta ehkäisevää huume- ja päihdetyötä. Poliittisten päätösten ohella tarvitsemme lasten ja nuorten suhteen elämänviisautta. Perusasiat korostuvat: älkäämme keskeyttäkö lapsiemme leikkejä liian aikaisin ja antakaamme nuorten kasvaa rauhassa aikuisuuteen. Paine nopeasta aikuistumisesta synnyttää pahoinvointia, johon usein päihteetkin liittyvät.

Me taistelemme huumeita vastaan, emme nuoria vastaan. Jokainen nuori on arvokas ja lahjakas - myös hän, joka on käyttänyt huumeita. Nuorten kanssa on keskusteltava ja heitä on kuunneltava. Nuoria on uskallettava kasvattaa omalla uskottavalla esimerkillä. Valtionhallinnossa voimme luoda edellytyksiä tehokkaalla huume- ja päihdetyölle, mutta ratkaisevaa on paikallisessa arjessa toimiminen. Koulun, nuorisotoimen, vanhempien, nuorten ja tässäkin huumeillassa edustettuina olevien järjestöjen välinen yhteistyö on ratkaisevaa.