Kulttuuri on alueiden menestyksen avain

Kajaanin kaupungin talousvaikeudet nostivat keskusteluun kulttuuripalvelujen taloudellisen merkityksen. Kaupungin johto ehdotti kaupunginteatterin, taidemuseon ja Kainuun museon sulkemista puoleksi vuodeksi. Onneksi siihen ei menty, vaan nyt on ryhdytty etsimään muita, kestäviä keinoja kuntatalouden tasapainoittamiseksi. Kulttuuripalvelujen alasajo olisi vähentänyt alueen vetovoimaa ja pahimmillaan johtanut kurjistumiskierteeseen.

Kulttuurin myönteiset vaikutukset ovat taloudellisia ja työllistäviä, sekä suoraan että välillisesti. Kulttuuritarjonta tai sen puute ovat merkittävä asukkaiden viihtymiseen ja muuttopäätöksiin vaikuttava seikka. Kulttuurin kohentaa sosiaalisia oloja, lisää osallistumista ja ehkäisee syrjäytymistä.

Varsinkin kulttuurin taloudellisista vaikutuksista alueilla on tehty paljon tutkimusta. Tutkimuksissa on saatu tuloksia, että kulttuurin sijoitettu euro tuottaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Samoin on todettu, että tietyillä taantuvilla seuduilla kehitys oli mahdollista saada uuteen nousuun nimenomaan kulttuuriin panostamalla.

Näitä tutkimuksia ja tutkimustuloksia on myös kyseenalaistetty. On epäilty, että ne yksinkertaistavat monimutkaisia vaikutussuhteita. Lisäksi kysyttään, vievätkö ne huomion kulttuurin itseisarvoisesta luonteesta liiaksi sen hyödyntämisvaikutuksiin, mikä on ollut perinteisesti hieman vieras painotus kulttuuripolitiikassa.

Tietoyhteiskunnan kehitys on edennyt sellaiseen vaiheeseen, jossa kulttuurin ja luovuuden merkitys on kiistatta vahvistunut yhteiskunnan eri sektoreilla. Tutkimusten mukaan luova tuotanto on ylittänyt kasvuodotukset, ja sen kasvu on talouden keskimääräistä kasvua nopeampaa. Yhdysvalloissa, Australiassa ja Alankomaissa luovan tuotannon kasvu on viime vuosina ollut yli kaksinkertainen muuhun talouteen verrattuna. Suomessa luovan tuotannon vuotuinen kasvu on aikavälillä 1988-1997 oli noin 8 prosenttia, kun koko talouden vuotuinen kasvu oli samalla aikajaksolla noin 4 prosenttia.

Luova talous on luovan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä. Tämän käsitteen lanseerasi julkisuuteen pari vuotta sitten taide- ja taiteilijapoliittinen toimikunta, joka näki taiteessa ja kulttuurissa yhteiskunnan kehittämisen innovatiivisen voimavaran. Kun filosofi Pekka Himanen julkaisi keväällä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle laatimansa raportin suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisen näköaloista, hänkin käytti samaa luovan hyvinvointiyhteiskunnan käsitettä. Himanen nosti informaatioteknologian, kulttuurin ja hyvinvointialan luovan talouden menestystekijöiksi Suomessa. Eli Himasen viesti oli juuri se, mikä TAO-toimikunnankin visio yhteiskunnan kehittämisestä: hyvinvointiyhteiskunnasta voidaan pitää, ja on pidettävä kiinni, mutta se voi tapahtua vain luovuuden voimavaroja paremmin käyttämällä.

Kansainvälisesti kuumin nimi luovaa taloutta koskevassa keskustelussa on amerikkalainen Richard Florida. Hänen näkemyksensä antavat vahvaa tukea ajatukselle, että kulttuuri ja luovuus voivat olla alueiden menestyksen avaimia. Menestyksen tavoittelun ehtona kuitenkin on, että alueella on riittävä väestön koulutustaso ja muuta osaamispotentiaalia ja että se on vetovoimainen toimintaympäristönä sekä luoville ihmisille että yrityksille. Floridan väite on, että yritykset seuraavat luovia ihmisiä, jotka puolestaan hakeutuvat toisten luovien ihmisten seuraan. Tällöin avainasemaan nousee se, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka liikuttavat luovia ihmisiä. Tämä on samaa kuin kysyä, mitä ominaisuuksia alueella tulee olla, että jotta se kykenee pitämään luovat ihmiset itsellään ja houkuttelemaan sinne myös uusia.

Luovan talouden ja luovan yhteiskunnan kehittämiseen liittyviä aktiviteetteja on vireillä useita opetusministeriössä. Hallitusohjelmaan sisältyvästä luovuusstrategiasta on tehty valmistelutyötä, jossa on lähdetty samasta ajatuksesta kuin Pekka Himanen tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamassaan katsauksessa: luovuus ei tapahdu valtiollisilla päätöksillä, mutta valtio voi olla luomassa luovuudelle edellytyksiä ja puitteita.

Luovuusstrategiaan otetaan laaja näkökulma, jossa luovuutta tarkastellaan niin arjessa kuin ammateissakin tapahtuvan ihmisen itseilmaisun, kasvatuksen ja koulutuksen, luovien toimintaympäristöjen kehittämisen kuin luovan taloudenkin näkökulmista. Äsken mainituista tutkimustuloksista otetaan myös sillä tavalla onkeen, että suvaitsevaisuuden lisääminen ja monikulttuurisuus tulee olemaan tarkastelun kohteena muiden teemojen ohella. Kulttuuripolitiikan tehtävä on luonnollisesti turvata yhteiskunnan kaikkein luovimman ytimen, taiteellisen työskentelyn, edellytykset. Se koskee yksittäisiä taiteilijoita ja taidelaitoksia. Taidelaitosverkoston toiminnan ja sen kehittämisen edellytysten vahvistaminen samoin kuin palveluiden tavoitettavuuden parantaminen erilaisille yleisöille ja erityisryhmille ovat kulttuuripolitiikan keskeisiä tavoitteita.

Julkisen sektorin kultuuripalvelujen lisäksi meillä on merkittävä määrä yksityisiä kulttuuriyrityksiä. Suomessa yrittäjiksi ryhtyy enemmän taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneita henkilöitä kuin kauppakorkeakouluista tai vastaavista valmistuneita. Kulttuurin toimialoilla toimi vuonna 2002 runsaat 6 prosenttia kaikista yrityksistä. Nämä yrityksen ovat yleensä pieniä ja ne työllistivät keskimäärin 4,6 henkilöä.

Kulttuuri on alue, jolla voidaan suhteellisen pienin panostuksin synnyttää pientä ja keskisuurta yrittäjyyttä korvaamaan maataloudessa ja teollisuudessa menetettäviä työpaikkoja. Kulttuurialan etuihin lasketaan työvoimavaltaisuus sekä jatkuvan kasvun potentiaali, kun ihmisten kulttuuritarpeet näyttävät monipuolistuvan ja voimistuvan. Vapaa-ajan lisääntyminen ja kaupungistuminen edistävät viihde-, virkistys- ja kulttuuripalvelujen kysyntää.

Kulttuurilla ja luovalla taloudella on erityinen merkitys, kun halutaan menestyä tieto- ja viestintätekniikan synnyttämien uusien hyödykkeiden parissa. Informaatioteknologiaa ja kultuuriosaamista hyväksi käyttämällä voidaan saavuttaa kestävä hyvinvointiyhteiskunta. Kulttuuriin pohjautuva sisältötuotanto ja kulttuuripalvelut ovat tässä ydinalueita.

Kulttuurivienti on tärkeä osa luovaa taloutta, siksi sen kehittämisen edellytyksiä on selvitetty opetusministeriön, ulkoasiainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyönä. Selvitysmies Hannele Koivusen tekemä Kulttuurivienti-hankkeen loppuraportti julkistettiin tämän vuoden keväällä. Kulttuuriviennin kehittäminen on myös alueiden luovan talouden vahvistamista.

Kulttuurivienti tarkoittaa muun muassa elokuvan, musiikin, mediataiteen, kuvataiteiden, kirjallisuuden, muotoilun, teatterin, tanssin, peliteollisuuden ja arkkitehtuurin vientiä, mutta myös laajemmin esimerkiksi ulkomaalaisten kulttuurimatkailua Suomeen. Kulttuurimatkailua vauhdittaa suomalaiskansallinen suomalainen kulttuurikesä erilaisine festivaaleineen ja tapahtumineen. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen laaja ja merkittävä ilmiö, joka näkyy syrjäisimmilläkin seuduilla. Esimerkiksi Kainuussa Kuhmon kamarimusiikkifestivaalit tuovat vaurautta ja myönteistä julkisuutta koko maakunnalle.