Kolumni Meidän perhe -lehdessä maaliskuussa 2005

Voi äiti!

Lapsen on hyvä kasvaa Suomessa. On ensiluokkainen neuvolajärjestelmä, esikoulu tarjolla kaikille, kouluruoka, koulukyydit, opinto-ohjaajat, kirjastot, terveydenhoito ja jos jonkinlaista virikettä, josta voi ammentaa henkisen kasvun eväitä. Pisa-tutkimus sen osoitti. Suomalaisnuorten osaaminen on OECD-maiden huippuluokkaa niin matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa kuin ongelmanratkaisutaidossakin. Koko maailman kohahti ja delegaatio toisensa jälkeen on käynyt tutustumassa pohjoisen ihmeelliseen koululaitokseen.

Toinen vahvuustekijä lastemme elämässä on nykyaikainen isä. Isä on lapsen elämässä ihan alusta lähtien. Hän hengittelee hyy-hengitystä synnytysvalmennuksesssa ja on urheasti mukana synnytyksessä. Isä vaihtaa vaippoja ja kuskaa lapsia harrastuksiin. Psykologit kertovat vanhempainilloissa, kuinka tärkeää on, että arkisen äidin rinnalla on isä, joka tuo lapsen elämään avaran, suuren maailman tuulahduksia. Näissä vanhempainilloissa jopa kolmannes yleisöstä on isiä, mistä opettaja muistaa kiittää erikseen.

Suomalainen mies ei ole pelkästään maailman paras sotilas. Hän on myös esimerkillinen isä. Eräskin isä nosti Suomen jälleen kerran maailman huomion keskipisteeksi pitämällä kokonaisen viikon pituisen isyysloman. Siitä tuli oikein kansainvälinen kohu.

Lastemme elämä olisi täydellistä ellei olisi sitä heikointa lenkkiä, äitiä.

Äiti tulee raskaaksi milloin sattuu. Hän on liian nuori ja kypsymätön kasvattajaksi tai järkyttävän vanha vaarantaen lapsen terveyden jo ennen tämän syntymää. Itsekäs äiti saa vain yhden lapsen, minkä seurauksena lapsesta tulee epäsosiaalinen. Suurperheen äiti ei ymmärrä lapsen tarvitsemaan yksilöllistä huomiota ja lisäksi hän käyttää isompia sisaruksia itselleen kuuluvissa hoitotehtävissä. Äiti ei imetä tarpeeksi kauan tai hän ei anna lapsen kehittyä omaksi yksilökseen imettämällä tätä vielä vuoden ikäisenä. Äiti omistautuu lapselle ja tukahduttaa hänet rakkaudellaan. Äiti menee töihin ja kovasydämisenä uranaisena jättää lapset vieraan hoitoon. Äiti ottaa puolisokseen heikon miehen tai tyrannin. Hän vaarantaa lapsen mielenterveyden elämällä liian pitkään onnettomassa avioliitossa tai eroamalla. Erossa äitiä suositaan ja isä saa vain harvoin lasten huoltajuuden. Silloin kyseessä onkin hirviöäiti, joka on hylännyt lapsensa.

Lasten vartuttua aikuiseksi äidistä tulee usein myös anoppi. Äiti-anoppi sotkeutuu asioihin, jotka eivät hänelle kuuluu. Äiti-anoppi ei ymmärrä hoitaa lapsenlapsia tarpeeksi. Äiti-anoppi lellii lapset ja pilaa kaikki kasvatusperiaatteet. Äiti-anoppi asuu liian kaukana ja on liian pitkään kylässä.

Ihmisen elämässä on monenlaisia kriisejä. Koulu ei suju, ihmissuhteet kariutuvat, viina vie ja terveys horjuu. Silloin kartoitetaan elämän lähtökohdat ja kaivetaan esille lapsuuden ajan traumat. Lähes aina kaikki tiet vievät sylttytehtaalle ja syyllinen on selvillä: Voi äiti, minkä teit!