Sananvapautta vai vastuuttomuutta

Demokraattisen maan tunnusmerkki on vapaa tiedonvälitys ja riippumaton lehdistö. Neljäs valtiomahti on tärkeä vallanpitäjien vartija ja tiedonvälittäjä. Voidakseen toimia ilman painostusta lehdistön suojana on ennakkosensuurin kielto, sananvapaus ja lähdesuoja.

Suomessa on monipuolinen lehdistö ja paljon kunnollisia, journalismin eettisiä sääntöjä noudattavia julkaisuja. Suurin osa toimittajista on osaavia ja tosiasioissa pysyviä, huumorintajuisia ja älykkäitä. He kirjoittavat tapahtumista, yhteiskunnan ilmiöistä, ihmissuhteista, politiikasta ja muista kiinnostavista asioista totuudenmukaisesti. Ei ihme, että suomalaiset lukevat lehtiä erittäin paljon.

Yksityisyyden suoja ja sananvapaus ovat oikeusperiaatteita, jotka usein törmäävät toisiinsa. Julkisessa tehtävässä toimivan yksityisyiden suoja on muita kapeampi. On tärkeää, että kansalaiset voivat arvioida, onko heidän valitsemansa luottamushenkilö tai korkea viranhaltija luottamuksen arvoinen. Hänen yksityiselämäänsä voidaan käsitellä, jos se se on tarpeen yhteiskunnalliselta kannalta. Viime viikkoina lehdistössä ollut "pettäjäpiispan" tapaus on hyvä osoitus siitä, miten veteen piirretty viiva on asiallisen yhteiskunnallisen pohdinnan ja sensaatiohakuisen makuuhuonetirkistelyn ero.

Lähimmäisten toilailut yksityiselämässä ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Ennen vanhaan kylän raiteilla tiedot naapuruston epäilyttävästä käyttäytymisestä, huhut aviokriiseistä ja rahavaikeuksista liikkuivat lähes reaaliajassa suusta suuhun menetelmällä. Nyt on tässäkin asiassa siirrytty globaaliin tietoyhteiskuntaan. Juoruista on tullut suurta bisnestä ja niihin erikoistuneita julkaisuja on meillä kotomaassakin putkahdellut kuin sieniä sateella.

Juorulehdistön ensisijainen tarkoitus on myydä ja tuottaa mahdollisimman vähillä kustannuksilla mahdollisimman suuri taloudellinen voitto. Tällaiseen toimintaan ei kuulu huolellinen taustojen selvittäminen eikä tosiasioiden tarkistaminen. Lähdesuojan varjolla tirkistelyteollisuus on luonut maailmaan aivan uuden henkilön. Hänen nimensä on herra Lähipiiri. Herra Lähipiiri tietää kaikesta kaiken, on ajantasalla tai oikeastaan jo asioiden edellä. Lähipiiri lataa jyrkkiä, tuomitsevia, moraalisoivia ja tietysti kaiken tietäviä kommentteja julkisuudenhenkilöstä, vaikka ei ole tätä koskaan tavannut tai hänen kanssaan sanaakaan vaihtanut. Mutta se ei tahtia haittaa. Lähipiiri auliisti kuiskuttelee ihmissuhteiden eri käänteet ja taustamotiivit.

Kuka tahansa poliittinen vastustaja, henkilökohtainen vihamies tai vihjepalkkion metsästäjä voi esiintyä Lähipiirinä. Vastineoikeus ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Julkisuudenhenkilön on aivan turha selitellä, etteivät juorut pidä paikkansa, sillä se on pelkkää selittelyä ja vastineen varjollakin voidaan väärää tietoa kerrata ja lisätä vähän vielä myyntiä.

Sananvapauden rajat on määritelty rikoslaissa. Perinteisen median vastuutahot kuten kustantamot, lehtitalot ja televisioyhtiöt saadaan tarvittaessa vastaamaan julkaisemastaan rikkollisesta aineistosta. Toisin on tilanne verkkomaailmassa, jossa kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa maailman laajuisesti ja kiinnijäämisen riski on pieni. Netissä on kaiken asiallisen tiedon ja juorujen joukossa rikollista ja sairasta aineistoa, joka sisältää törkeää rasismia, lapsipornoa, väkivaltaa ja iljettävyyksiä, joihin ei normaalin ihmisen mielikuvitus edes riitä. Tällaiselle sivustolle voi joutua vahingossa viattomalla hakusanalla.

IT-viikossa julkaistiin tieto, jonka mukaan ruotsalaisen Internet-tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia 8-15-vuotiaista lapsista on nähnyt tahtomattaan järkyttävää materiaalia internetissä. Internetissä on noin 1000 miljardia dokumenttia, joista noin kaksikymmentä prosenttia on seksiä, kovaa pornoa, raakaa välkivaltaa sekä erilaisten kulttien ja lahkojen sivuja. Tahtomattaan sivuille joutuneiden lisäksi on ilmennyt, että murrosikäiset suorastaan yllyttävät toisiaan katsomaan kauhistuttavia aineistoja ja jopa kilpailevat sillä kuka uskaltaa katsoa hirvittävimmän murhan, raiskauksen tai silppomisen.

Nettitörky on polttava lastensuojelullinen ongelma, johon on etsittävä ratkaisuja kansallisesti ja kansainvälisesti. Euroopan unioni on käynnistänyt nelivuotisen ohjelman, jonka tavoitteena on on suojella lapsia internetissä olevalta haitallislta ainaistolta. Ohjelmaan on varattu 45 miljoonaa euroa. Suomessa hallitusohjelmaan kirjattua toimintaohjelmaa lapsille suunnatun mediaväkivallan rajoittamiseksi on valmisteltu opetusministeriössä koko tämän vaalikauden. Toimintaohjelma sisältää lukuisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä lasten turvallista liikkumista uudessa mediaymparistössä.

Internetin rikollisen ja haitallisen aineiston leviämisen estämiseksi on kehitelty sekä ulkomailla että Suomessa erilaisia suodatin- ja estojärjestelmiä. Olen ehdottanut, että lapsille haitalliseen aineistoon pääsy estetään kouluissa ja kirjastoissa aivan yhtä itsestään selvänä toimenpiteenä kuin virusten torjunnasta huolehditaan tällä hetkellä. Olen saanut paljon palautetta sekä myönteistä että kielteistä.

Vanhemmat ja opettajat ovat kiirehtineet esto-ohjelmien käyttöön ottoa. Täysin toisenlaista näkökulmaa edustavat nettivapauden puolesta puhujat. He vetoavat sananvapauteen ja epäilevät, ettei tarkoitus olekaan vain suojella lapsia vaan sensuroida myös asiallisia sivuja. Selainohjelmien hankkimista on myös vastusteltu sillä perusteella, että ne saattava estää pääsyn joillekin asiallisille sivustoilla ja koska ne eivät suodata sataprosenttisen varmasti kaikkea haitallista aineistoa.

Tässä tapauksessa täydellisyys on hyvän vaihtoehdon vihollinen. On helppo nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettei mitään kannata tehdä, koska lasten silmiin tulee kuitenkin jotakin kautta ahdistavia viestejä. Lasten suojelemiseksi meidän on kuitenkin otettava käyttöön kaikki mahdolliset keinot. Nettilukon lisäksi sekä vanhempia että lapsia on valistettava netin turvallisesta käytöstä. Kotikoneisiinkin on syytä hankkia selainohjelma ja jälkikasvun kanssa kannattaa keskustella nettikäyttäytymisestä ja varoittaa nettituttavuuksiin liittyvistä vaaroista. Vaikka lapsi on teknisesti taitava tietokoneen käyttöä ja netissä surffaaja, on aikuinen aina vastuussa lapsen turvallisuudesta.