Avoin kirje 24.11.2005
Suomen metsästäjänliiton
Pohjoiskarjalan Piirin toiminnanjohtaja Markku Kejoselle

Arvoisa toiminnanjohtaja

Viime tiistaina 22.11. olin Iisalmessa jakamassa Olvi-Säätiön kirjallisuuspalkintoa Virpi Saarisen nuortenkirjalle "Jäälinnun sulka". Matkan aikana sain soiton Karjalainen -lehden toimittajalta, joka kertoi Pohjois-Karjalan metsästäjien lähettäneen minulle kutsun tutustumiskäynnille, "koska Meidän Perhe-lehden numerossa 9 olleessa kirjoituksessanne osoittitte tietävänne sangen vähän ihmisten elämästä ja olemisesta syrjäkylillä". En ollut vielä tällöin saanut kutsua, mutta todellakin kutsu alkoi tuollaisella luonnehdinnalla.

Olen samoillut Suomen metsissä 17 vuoden ajan ja telttaillut lapsieni kanssa turvallisin mielin myös alueilla, joilla susi liikkuu. Asetta en ole koskaan kantanut mukanani. Susi ei vaani lapsia vaan väistää ihmistä. Minusta on väärin, että petovihaa lietsotaan pelottelemalla lapsia ja heidän vanhempiaan. Joillekin metsästäjille susien pyynti on urhoollisuuden osoitus, jonka motiiviksi tarvitaan pelokkaita lapsia.Tästä olen kirjoittanut oman mielipiteeni. Näin en olisi teidän mielestänne saanut tehdä, koska en asioista mitään ymmärrä.

Iisalmessa palkitsemani kirja kertoo tästä samasta ilmiöstä. Kirjan päähenkilölle, kivikaudella asuneelle nuorelle naiselle, Laia Valkotukalle selviää, että hänen heimonsa pelkää turhaan muukalaisten taikoja. Kalansaaliiden menetykset ovat johtuneet huonosti tehdyistä merroista eikä muukalaisten taioista. Mutta asiasta kertominen ei ole helppoa. Kylän tietäjä Kuiro Kalmokoura uhkailee Laia Valkotukkaa näin:

"Luulitko sinä, Valkotukka, että voit typerillä pikku tempuillasi osoittaa olevasi tietäjän veroinen? Luulitko sinä, että voit tehdä itse päätöksiä kysymättä tietäjältä? Kuvittelitko sinä, että sinulla on oikeus neuvoa ketään? Kalmokoura sähisi ja tarttui ranteeseeni luisilla sormillaan. - Solmut muka! On tietäjän asia nähdä, onko jokin vialla. Tytönrääpäleen ei pidä arvostella miesten työtä."

En ole ihan yksin pienessä päässäni näitä susiasioita miettinyt. EU:n luontodirektiivi perustuu tutkimustietoon. Mm. Espanjassa on arviolta 1500, Puolassa lähes 1000, Romaniassa 2000 ja Virossa 200-300 sutta. Suomessa susia on vain noin 200 yksilöä, vaikka meillä on laajoja sudelle suotuisia elinalueita, joissa on vahvat riistakannat. Kaatoluvat ja salakaadot ovat syynä pieneen susikantaamme. EU direktiivin myötä Suomen on pakko suojella susia, haluamme me sitä tai emme.

Kun seuraavan kerran tulen käymään Pohjois-Karjalassa, tutustun mielelläni toimenpiteisiin, joilla lapsille on varmistettu turvallinen koulutie ja kotieläimiä suojeltu susilta. Olen valmis omalta osaltani tekemään parhaani, jotta yhteiskunta antaisi riittävän tuen petovahinkojen ennalta ehkäisyyn ja petojen suojeluun.

Ystävällisin terveisin

Tanja Karpela
kulttuuriministeri