"Täydelliset naiset"

Näin 35-vuotiaana, kahden lapsen äitinä huomaan aina silloin tällöin merkillisiä muhkuroita ja makkaroita siellä ja täällä. Kesän lähestyessä huomaa myös sähäkän selluliitin.

Pysähdyin siis kaupassa tutkimaan rasvapurkkien rivistöä. Löytyykö apu purkista? Purkkeja nimittäin löytyi keltaisesta siniseen, pikkuriikkisestä jättikokoon ja tuubeista pulloihin. Käyttötarkoituksiakin löytyi monia. Pikkuriikkisestä tuubista pitäisi levittää luomille ja jättikoon pullosta koko vartalolle. Tuo sininen purkki on siis yövoide ja tuo toinen päivävoide. Rasvapurkkiteolllisuus ei ole myöskään unohtanut ikäryhmiä, löysin niin 20 miinus kuin 60 plus tuotteita. Selluliittikin häviää kun riittävästi tahkoo purkista rasvaa reiteen.

Seuraavasta väliköstä löytyivät laihdutustuotteet. Pillereitä, joiden avulla voi syödä rasvaa surutta, koska ihmeaine sieppaa rasvan ihan noin vain ennen kuin se imeytyy elimistöön. Nuo pillerit sieppaavat puolestaan kaikki hiilarit. Entäpä tämä tetra? Nälän tunne lähtee ja elimistö saa tarvittavat ravinteet, kun juon suklaanmakuisen juoman, joka ei lihota.

Näitä hyllyjä tutkaillessani tuli väistämättä mieleen, että selluliittiongelma on siis iäksi ratkaistu eikä kenenkään tarvitse enää syömällä lihoa. Kyllä tiede tietää ja mainosmiehet ovat ongelmamme ratkaisseet. Tuleehan siitä aamulla jo iloinen ja pirteä olo, kun punaisesta purkista laittaa T-alueelle, sinisestä kuivalle iholle ja vihreästä sipaisee geelit kaulan juonteita täyttämään. Rypyt siliävät kuin itsestään, olo on energinen ja painokin putosi saman tein…

Ihan aikuisten oikeesti - kuinka moni ehtii aamulla kylppärissä kaikkia niitä purkkeja ja purnukoita käyttämään, joita mainosmiehet meidän haluaisivat käyttävän? Itse käytän kasvojen pesuun vettä ja saippuaa. Yhdestä purnukasta hiukan voidetta pohjalle ja väripurkista aavistus ruskeata näin talven vaalealle iholle. Ja sitten menoksi, tietenkin viisi minuuttia myöhässä.

Olen siis skeptinen 35 -vuotias, vähän rupsahtanutkin. Päätin olla kerrankin avoin ja unohtaa skeptisyyden ja tilasin itselleni ajan kauneushoitolaan. Menin hemmoteltavaksi ja kyllä minua hemmoteltiinkin. Ajatelkaa, yksin ilman lapsia, kännykkä kiinni ja mukava tuoli - sipaisu poskelle ja hieraisu otsalle, lämpimät pyyhkeet ja aromaattiset tuoksut. Eivät kuitenkaan antaneet minun jäädä sinne nukkumaan, vaan ohjasivat hoitojen jälkeen lempeästi kassan kautta ovelle. Saattoi olla, että hoitolan tuoliin jäi pari stressiryppyä. Itsensä hemmottelu on siis joskus aivan paikallaan. Oli muuten elämäni toinen vierailu kauneushoitolaan.

Olen myös aloittanut voimistelutuokiot tyttäreni kanssa. Siinä me hypimme ja ojentelemme koipiamme keskellä olohuoneen lattiaa telkkarin antaessa komentoja ja koiran pyöriessä ympärillämme. Seurauksena on tietysti se, että seuraavana päivänä liikun kuin vanha mummo, koska kaikki lihakset ovat maitohapoilla, kipeinä ja jäykkinä. Mietin meneeköhän television "täydellisten naisten" lihakset koskaan maitohapoille?

Kuka kertoisi meidän murkkuikäisille tytöille ja pojille, että lehtien ja lööppien kauneusihanteet eivät ole enää aivan kohdallaan? Tai ettei kauneus tule kaupan hyllyltä rasvapurkeista? Tai ettei vippaskonsteilla kasvatettu lihas ole päämäärä? Tärkeätä on hyvä itsetunto, terve fyysinen kunto, suihkunraikkaus ja kanssaihmisten huomioiminen. - Itse asiassa lapset, tulkaahan tänne, äiti haluaisi jutella.