Esittelypuheenvuoroni ilmastolaista 25.9. täysistunnossa

Tämän ilmastolain tarkoituksena on lyhyesti sanottuna vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien.

Miksi tämä ilmastolaki on tehty? Se on tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka Suomessa on päästöjä pyritty rajoittamaan hyvin erilaisin ohjauskeinoin vapaaehtoisista sitoumuksista rakennusten energiatodistuksiin ja polttoaineveron korotukseen asti, niin nämä toimet, joita meillä Suomessa on tehty, eivät yksinään riitä välttämättömien päästövähennysten saavuttamiseen. Siksi tämän ilmastolain mukaan katsomme, että ilmastokatastrofin torjumisen tulisi olla hallituksen laillinen velvoite.

Tästä ilmastolaista sanottakoon vielä sen verran, että tämä sai alkunsa Polttava kysymys -kampanjan yhteydessä. Tämä Polttava kysymys -kampanjahan alkoi tämän vuoden helmikuussa, ja tässä kampanjassa on mukana 15 yhteisöä, muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Sähköautot.fi, Plan Suomi Säätiö sekä poliittisia nuorisojärjestöjä ja ympäristöjärjestöjä. Lisäksi tämän ilmastolakialoitteen on allekirjoittanut moni kansanedustaja yli puoluerajojen. Tämä ei siis ole yhden puolueen aloite, vaan tämä on yhteinen, yli puoluerajojen ulottuva lakialoite, koska ilmastokatastrofin torjuminen on sanansa mukaisesti yhteinen haasteemme.

Arvoisa puhemies! Paljon positiivistakin on toki jo tapahtunut. Jos muistelemme aikaa vielä kymmenen vuotta sitten, silloin vielä kiisteltiin aika lujaäänisestikin, onko ilmastonmuutosta ylipäätänsä todettavissa, ja tänään tutkimustulokset osoittavat kiistatta ilmastonmuutoksen tosiasian ja sen aiheuttamat vaarat.

Nyt siis voimme keskittyä puhumaan niistä keinoista, joilla globaali lämpötilan nousu saadaan pidettyä tuossa alle 2 asteessa, mikä on siis Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan kriittinen raja. Kuten tiedämme, tämän rajan ylittyessä laajojen ja äkillisten katastrofien riski kasvaa.

Minusta on erinomaisen hyvä asia, että hallitus laatii ilmasto- ja energiastrategian ed. Tynkkysen johdolla. Uskon, että tämä on välttämätöntä, ja tämä on myös merkki siitä, että asia on otettu vakavasti ja parhaat mahdolliset asiantuntijat ovat asiaa ratkaisemassa. Näen, että tämä ilmastolaki olisi tämän ilmasto- ja energiastrategian ohella hyvä työväline, jolla voisimme onnistua luomaan instrumentin, jolla seuraamme, miten ja mihin päästövähennyksiä kohdistamme ja mitä siitä seuraa.

Tämän lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonepäästöjä vuosittain siis 5 prosentilla, ja nämä 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lain tulisi rajoittaa hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin päästöjä.

Yhteiskunnan kannalta ennustettavuus siitä, miten päästövähennyksiä teemme, on välttämätöntä. Silloin kun toimintaympäristö on selkeä useiden vuosikymmenien päähän, silloin voivat yritykset tehdä myös harkittuja ekologisia investointipäätöksiä ja välttää sellaiset harhainvestoinnit, jotka paitsi ovat kalliita myös saattavat olla hiili-intensiivistä teknologiaa tai energiaa tehottomasti käyttäviä. Nimenomaan pitkäjänteisyys ilmastopolitiikassa on kilpailukykyisen elinkeinoelämän reunaehto. Ei siis riitä, että olemme aktiivisia kansainvälisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelman mukaisesti meidän tulee olla aktiivisia myös täällä kotimaassa ja täällä tehtävissä toimissa.

Arvoisa puhemies!

Ilmastolaki-aloitteessa esitetään konkreettista instrumenttia 5 prosentin tavoitteessa pysymiseksi, ja tämä instrumentti on hiilibudjetti. Tällä hiilibudjetilla tarkoitetaan tiettynä aikavälinä sallittujen päästöjen kokonaismäärää miljoonissa tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia ja hiilibudjettien yhteydessä säädettäisiin siitä, miten ilmastolaissa säädetyt päästövähennykset toteutetaan, keneen ne kohdistuvat ja mitä päästövähennystoimista seuraa. Eli ilmastolakia täsmennetään hiilibudjetein.

Ilmastolaki-aloitteessa esitetään, että eduskunta hyväksyisi hiilibudjetit joko vuosittain tai viisivuotiskausiksi ja hiilibudjettien tulisi ulottua vähintään 15 vuoden päähän ennustettavuuden varmistamiseksi.

Tarvittavista säännöksistä ja määrittelyistä tulisi hallituksen antaa aina esitys eduskunnan hyväksyttäväksi.

Hiilibudjettikausien välillä voi tämän lakiesityksen mukaisesti lainata päästövähennysprosentteja korkeintaan 1 prosenttiyksikön. Tämä siis tarkoittaa sitä, että näin ollen päästöjä voidaan vähentää kaudella n esimerkiksi 4 prosenttia ja vastaavasti sitten 6 prosenttia seuraavalla kaudella ja lainaaminen olisi sallittua ainoastaan yhdestä seuraavasta hiilibudjettikaudesta. Seuraavan hiilibudjettikauden jälkeisiltä kausilta lainaaminen ei olisi sallittua. Nämä rajoitteet koskevat yhtä lailla yhden ja viiden vuoden mittaisia hiilibudjettikausia.

Me tarvitsemme myös seurantajärjestelmän, jolla hiilibudjetin toteutumista seurataan, ja tähän olisi tarkoituksenmukaisinta käyttää olemassa olevaa järjestelmää. Tilastokeskushan toimii Suomen kansallisena kasvihuonekaasujen inventaarioyksikkönä ja raportoi vuosittain ihmisen toiminnasta aiheutuvat Suomen kasvihuonekaasupäästöt YK:n ilmastosopimukselle ja Euroopan yhteisön komissiolle. Vuodesta 2007 lähtien tämä raportointi on myös ollut osa Kioton pöytäkirjan velvoitteita. Näin ollen Tilastokeskuksen on luontevaa hallinnoida ilmastolain päästöseurantaa.

Arvoisa puhemies!

Aivan lopuksi. Tätä kansallista ilmastolakia tarvitaan ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta myös elinkeinoelämän, yksittäisen ihmisen ja koko yhteiskunnan ennustettavuuden takia. Ilmastolaki mahdollistaisi sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennustettavuuden ja loisi näin vahvan kilpailukyvyn edellytykset ennustettavalle toimintaympäristölle. Kun toimintaympäristö on selkeä useiden vuosikymmenten päähän, voivat yritykset tehdä informoituja investointipäätöksiä ja välttää kalliit harhainvestoinnit, ja lisäksi muistuttaisin, että pitkäjänteinen ilmastopolitiikka takaa samalla Suomelle edelläkävijän roolin ilmastopolitiikassa kuin myöskin vahvistaisi oma-aloitteista kansainvälistä rooliaan ilmastosopimusta neuvoteltaessa sekä tietysti parantaisi meidän edellytyksiämme menestyä ilmastoteknologian markkinoilla.