Kommentti pedofilia-keskusteluun

Suomessa on totuttu luottamaan tuomioistuimeen. Pedofiilien saamat tuomiot ovat kuitenkin horjuttaneet kansalaisten uskoa oikeuden toteutumiseen. Jokin on pielessä, jos lapsen seksuaalista koskemattomuutta loukannut henkilo voi tuomion saatuaan jatkaa elämäänsä entiseen tapaan.

Pedofiili on usein taparikollinen, joka ei edes koe itseään rikolliseksi. Hänelle on tehtävä selväksi, etta hän on syyllistynyt vakavaan rikokseen, tekooon, jollaista mieleltään terve ihminen ei tee. Rikoksesta on seurattava teon vahingollisuutta vastaava rangaistus. Rikollisen sairautta on hoidettava, jottei rikos uusiudu, tarvittaessa esimerkki seksuaalisen toiminnan estävällä hormonihoidolla. Nuoren rikoksentekijän tuomiota voitaisiin alentaa, jos hän sitoutuu pitkäaikaiseen hoitoon. Pitää kuitenkin muistaa, että vain otettu lääke tehoaa.

Lapsen ihmisoikeuksia on suojattava ensisijaisesti. Pedofiilin itsemääräämisoikeus on toissijainen ja se saa väistyä, jos on uhkana rikollisen toiminnan jatkuminen.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ihmetteli, miksei tuomioista valiteta, jos ne koetaan liian lieviksi. Ainakaan uhrin ja hanen omaistensa vastuulle ei muutoksenhakua voida laittaa. Tuomion odottaminen on yhtä tuskaa. Prosessia ei haluta pitkittää, koska lapsi ei jaksa uudelleen ja uudelleen käydä tapahtumia läpi. Tilannetta pahentaa vielä se, että rikollinen usein syyllistää uhrin.

Uhrin on saatava mahdollisimman nopeasti vahvistus sille, etta aikuinen on aina vastuussa lapseen kohtuneesta seksuaalirikoksesta. Lapsi tarvitsee lisäksi tukea ja terapiaa eheytyäkseen traumaattisen kokemuksen jalkeen.

Kansalaiskeskustelu pedofiilien tuomioista on saanut vauhtia lainsäädännön kehittämiseen ja rikosten laajuuden selvittämiseen. Hyvä niin. Helsingin väkivaltarikosyksikön johtaja Kari Tolvanen on ehdottanut erityisen pedofiiliyksikön perustamista. Se on erinomainen ehdotus. Kovatkaan rangaistukset eivat paljoa auta, jos kiinnijäämisen riski on vähäinen.