Puheeni Keskustan Pohjois-Espoon paikallisyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 27.9.2008

Arvoisa juhlaväki!

Espoo juhlii tänä vuonna 550 -vuotispäiviään. Kotikuntamme on kasvanut pienestä ruotsinkielisestä maalaiskunnasta maamme toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Espoo on onneksi säilyttänyt ilmeensä luonnonläheisenä asuinpaikkana, joka koostuu useista taajamista. Vaikka meitä espoolaisia on jo yli 235 000, on täällä onneksi vielä nähtävillä Suomen luonnon kauneus ja monimuotoisuus. On saaristoa, erämaita, metsiä, järviä ja ylänköjä. Me Espoon keskustalaiset haluamme vahvistaa kotikuntamme omaleimaisuutta ja huolehtia siitä, ettei ainutlaatuista luontoa tärvellä.

Runsaan kuukauden päästä olevissa kuntavaaleissa kansalaiset saavat ilmaista kantansa siihen, millaiseksi he haluavat Espoon kehittyvän. On erinomaista, että juuri ennen vaaleja on virinnyt reipas keskustelu siitä, pitäisikö asutus keskittää tiiviisti radan varteen vai sallitaanko väljempi asuminen luonnon keskellä. Pääministeri Matti Vanhanen on saanut ryöpyn niskaansa, kun hän on puhunut puutarhametropolista. Hänen visiossaan kasvava pääkaupunkiseutu koostuisi tulevaisuudessa Espoon mallin mukaisesti puutarhakylien verkostosta. Suuri osa suomalaisista haluaa asua pientaloissa. Heille tulisi se sallia.

Vanhan sinipunahallituksen puolueet ovat tässä asiassa löytäneet toisensa. Paavo Lipposen mukaan Helsingin seutu on harvaan asuttu Siperia. Osmo Soininvaaran mielestä asutusta tulisi rakentaa vain kilometrin säteelle juna- tai metroasemien ympärille. Asuntoministeri Jan Vapaavuori pitää Itäkeskuksen kaltaista keskittymää esimerkkinä eheästä yhdyskuntarakenteesta. Betonipuolueiden edustajat ovat vetoamalla ilmastomuutokseen syyllistäneet pientaloissa asuvat ihmiset. Pientaloissa on kuitenkin helpompi toteuttaa esimerkiksi entistä energiataloudellisimpia ratkaisuja. Hallitus onkin tehnyt päätöksiä, jotka helpottavat lämmitysjärjestelmien uusimista ja asuntojen entistä parempaa eristämistä.

Pääministeri on puheissaan konkretisoinut radanvarsikeskittämisen todellisen merkityksen. Maailmaa ei todellakaan voida pelastaa raideratkaisuilla. Esimerkiksi Espoon metroratkaisu tuottaa CO2-päästöjen vähennystä vuositasolla noin 7000 tonnia. Saman määrän saa jos 150 bussia muutettaisiin kulkemaan biodieselillä. Lähes satakertaisen ilmastosäästön saamme kun liikennepolttoaineista 5.75 prosenttia on vuonna 2010 biopolttoaineita.

Liikenteen päästöjä voimme vähentää kannustamalla vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaan, vähentämällä liikkumisen tarvetta ja kehittämällä joukkoliikennettä. Hallitus on ensi vuoden budjettiin ottanut määrärahan suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen. Tuki on tarkoitettu liikennejärjestelmien kehittämiseen. Meidän on Espoossa pidettävä huoli siitä, että otamme osuutemme tuosta tuesta ja kehitämme entistä kattavamman joukkoliikenneverkoston Espoon sisälle.

Yhdyskuntarakenteesta käytävä keskustelu antaa meille keskustalisille herkullisen lähtökohdan kuntavaaleihin. Asetelma on me vastaan muut. Ministeri Väyrynen lohkaisi osuvasti keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa, että erityisen hyvä asia tässä vastakkain asettelussa on se, että me olemme oikeassa ja ne muut väärässä. Näinhän se on, jos katsotaan, miten suomalaiset haluavat asua.

Pääkaupunkiseudun ongelma ei ole liian väljä rakentaminen vaan se, että työpaikat eivät sijaitse lähellä koteja. Pääkaupunkiseudun sisällä tehdään pisimpiä työmatkoja koko maassa. Vain ani harva pääsee töihin kävellen tai polkupyörällä. Keskustalaisen mallin mukaan ehyt yhdyskuntarakenne on eheyttä ihmisen kannalta katsottuna. Työpaikan, koulun, päiväkodin, kaupan, kirjaston ja harrastuspaikkojen tulisi olla inhimillisen matkan päässä kodista. Palvelut luovat paljon työpaikkoja ja jos ne hajasijoitetaan eri asuma-alueille, syntyy asuma-alueiden sisään työpaikkoja. Tätä kautta pitkät automatkat vähenisivät ja sen myötä myös kasvihuonepäästöjen määrä alenisi.

Hyvät ystävät!

Suomessa on vahva kunnallinen itsehallinto. Tavoitteena on, että päätöksen teko tapahtuisi mahdollisimman lähellä kunnan asukkaita, asukkaiden tahdon mukaisesti ja heidän parhaakseen. Tämä kaunis ajatus toimii vain, jos kansalaiset osoittavat tahtonsa. Viime kuntavaaleissa Espoon äänestysprosentti oli 59,2 % ja sitä edellisissä 53,4 %. Keskusta sai 4 valtuutettu 67-jäseniseen valtuustoon. Mahdollisuutemme parantaa asemiamme ovat hyvät, jos pystymme aktivoimaan ihmiset äänestämään. Kovin haastajamme kuntavaaleissa ei ole kokoomus tai SDP vaan nukkuvien puolue.

Jokainen ääni on poimittava yksitellen. Se on työlästä, mutta palkitsevaa. Valtuutetut ja lautakuntien luottamushenkilöt ovat tärkeitä vastuunkantajia demokratian toteuttamisessa. On syytä arvostaa jokaista ihmistä, joka on laittanut itsensä likoon asettumalla ehdolle kuntavaaleissa.

Poliittinen päätöksenteko ei ole aina kiitollista. Monet ratkaisut ovat kipeitä ja muutosvastarinta voimakas. Väestön ikääntyminen ja kilpailu osaavasta työvoimasta pakottavat meidät arvioimaan palvelurakennetta. Palvelumarkkinoiden kehittäminen ja kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantaminen johtavat siihen, että yksityinen sektori tuottaa jatkossa entistä suuremman osan peruspalveluista. Myös kolmas sektori on tärkeä hyvinvointipalvelujen tuottaja. Uusi teknologia tuo uusia mahdollisuuksia. Tämä kaikki johtaa siihen, että työnjakoa on muutettava ja vanhoja ammattikuntarajoja on uskallettava ylittää. Demokraattisesti valittujen päättäjien on otettava johtajuus ja vietävä vastustuksesta huolimatta läpi välttämättömiä muutoksia.

Meneillään on mittava kunta- ja palvelurakenneuudistus. Tämän niin kutsutun PARAS-hankkeen tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Julkisuudessa on kuntaliitoksia pidetty ihmekonstina, joka jotenkin automaattisesti johtaisi palvelujen paranemiseen ja toiminnan tehostamiseen. Pääkaupunkiseudun kunnat toimivat tiiviissä yhteistyössä liikennesuunnittelussa, jätehuollossa, erikoissairaanhoidossa ja monella muulla alalla. Yhteistyö on tarpeellista, mutta kuntien yhdistyminen ei ole.

Kunta-asioista vastaava ministeri Kiviniemi esitti noin vuosi sitten helsinkiläisten ministerien Braxin ja Vapaavuoren kanssa kansanäänestystä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämiseksi. En voinut välttyä ajattelemasta, että kun Helsinki sai haukattua palan Sipoosta, helsinkiläisten nälkä vain yltyi. Sopiihan se tietenkin, että kuntalaisten mielipidettä kysytään, mutta en usko, että espoolaiset haluavat helsinkiläistyä. Keskusta on tähän asti profiloitunut puolustamalla kunnallista itsemääräämisoikeutta ja vastustamalla pakkoliitoksia. Näin puolueemme tulee toimia jatkossakin.

Arvoisa juhlaväki!

Viime tiistaina Suomi pysähtyi. Kymmenen opiskelijaa ja yksi opettaja menetti henkensä käsittämättömällä tavalla. Jokaisen mieleen nousi lukuisa määrä kysymyksiä. Vastauksia ei ole helppo löytää.

Kauhajoen tapahtumat pakottavat meidät miettimään, miksi jo toisen kerran juuri Suomessa tapahtui joukkomurha. Emme voi enää lohduttautua sillä, että kyseessä on yksittäistapaus tai Amerikasta kopioitu käyttäytymismalli. Meidän on pakko katsoa peiliin ja myöntää, että Suomi on ja on ollut väkivaltainen maa. Miesten itsemurhat ovat yleisiä. Perheväkivallan uhrina kuolee kymmeniä naisia vuosittain. 90 % perheväkivallan uhreista on naisia. Kulttuurissamme on jotakin, joka johtaa siihen, että miehen paha olo purkautuu väkivaltana. Vetäytyminen on suomalaisessa kulttuurissa helppoa. Se, ettei mies puhu tunteistaan, on meillä käyttäytymismalli, joka siirtyy isältä pojalle.

Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat meitä aikuisia. Meidän tulee huomioida erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka joutuvat olemaan kotona ilman turvallista aikuisten seuraa, sekä myös ne, jotka ovat vaarassa ajautua yhteisöjen ulkopuolelle.

Paras-hankkeen keskeiseksi päämääräksi pitäisikin nostaa yhteisöllisyyden vahvistamisen. Professori Leena Eräsaaren mukaan yhteisöllisyydellä on kolme perusedellytystä. Ensimmäinen on se, että ihmisillä on aikaa toisilleen ja he ovat läsnä. Toinen perusedellytys on paikka, johon ihmiset voivat kokoontua. Kolmas peruspilari on pysyvyys, muuttumattomuus ja rutiinimaisuus. Esimerkki yhteisöllisyydestä on perhe, joka aterioi säännöllisesti yhdessä tai oppilasryhmä, joka samassa kokoonpanossa opiskelee yhdessä. Eräsaaren mukaan yhteisöjä ei ole ilman luottamusta. Luottamus syntyy siitä, että tuntee toiset ja heidän tapansa. Yhteisöt kunnioittavat rutiineja, ikää, perinteitä, muistitietoa ja muuta mennyttä maailmaa siis kaikin puolin trendittömiä asioita, toteaa Eräsaari.

Meidän kaikkien on otettava tämä viesti vakavasti ja mietittävä, miten luoda kohtaamispaikkoja sekä turvallisia rutiineja kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla. Meidän pitäisi pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtiamme, jotta ehtisimme kohdata toinen toisemme. Tuntuu kuitenkin vaikealta pysähtyä kun kiireestä on tullut tehokkuuden synonyymi. Kiireettömyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin tehottomuus.

Liikunta ja kulttuuriharrastukset antavat ihmisille mahdollisuuden toimia yhdessä. Tutkimuksin on osoitettu, että mitä enemmän ihmisillä on mielekästä tekemistä, sitä paremmin he voivat. Nuorille tarjottavat vapaa-ajan virikkeet ja omat kokoontumispaikat ehkäisevät yksinäisyyttä ja siitä aiheutuvia tragedioita.

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Kotikuntamme on kaikilla mittareilla mitattuna vauras. Kaikki syyt, jotka estävät meitä rakentamasta kuntaamme kunnollista teatteria ovat tekosyitä. Vaikka investoinnille ei voida osoittaa rahallista korkoa, se on kannattava ja se investointi kantaa sukupolvien päähän.

Hyvät keskustalaiset!

Kuntavaaleissa me puolustamme koteja. Koteja on monenlaisia. Entistä useammassa kodissa asuu vain yksi ihminen. Monet vanhukset asuvat palvelutaloissa ja hoitokodeissa ja aivan liian moni lapsi lasten kodissa. Keskustan tehtävänä on huolehtia, että elämä kaikenlaisissa kodeissa on elämisen arvoista.

Arvoisa juhlaväki!

Näillä ajatuksilla haluan toivottaa Keskustan Pohjois-Espoon paikallisyhdistykselle onnea 40-vuotisen taipaleen johdosta ja menestystä ja lannistumatonta mieltä kaikille kunnallisvaaliehdokkaille.