Tiistai 12.2.2008
Nuha-kuume-flunssa -pöpö iski kotiimme. Pöpö riehuu kaikkialla: koulussa, päiväkodeissa, työpaikoilla. Tällä kertaa kohteena on poikani, jota jäin kotiin täksi päiväksi hoitamaan.
Työn ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole helppoa kenellekään. Ei varsinkaan suomalaiselle lapsiperheelle. Eilen julkaistiin tutkimus, jossa selkeästi osoitettiin, kuinka suomalaisia lapsiperheitä verotetaan rankemmin kuin muita eurooppalaisia lapsiperheitä. Edes lapsilisä ei tätä eroa muihin eurooppalaisiin lapsiperheisiin tasoita.
Verotusta on toki kevennetty vuosien varrella, mutta painopiste on ollut yritystoiminnan vertouksessa. Onhan yritystoiminnankin verotuksen keventäminen tärkeää, mutta eikö yhteiskunnan kaikkein tärkein tehtävä ole tukea uuden sukupolven kasvua. Verotusta pitäisikin kehittää mielestäni niin, että lapsiperheissä voitaisiin aidosti tehdä valintoja lasten hoitomuodon ja aikuisten työssäkäynnin suhteen.
Taloudellinen tilanne on heikoin yksinhuoltajilla, joilla olisi suurin tarve yhteiskunnan palveluille, mutta joilla on vähiten varaa niitä hyödyntää. Ja nyt en kirjoita itsestäni, mutta yleensä yksinhuoltaja on vielä nainen, jolla on naisen palkka.
Lainsäädäntöömme on toki tehty paljon parannuksia, kuten oikeus jäädä hoitamaan kotiin sairasta lasta, mutta yrittäjällä ei tätä mahdollisuutta käytännössä juurikaan ole. Ei ainakaan pienyrittäjällä.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on Suomelle kohtalonkysymys. Lyhyesti sanottuna, Suomessa tuli paremmin ottaa huomioon, kuinka monta henkilöä kotitaloudessa elää yhden palkalla.
