Tiistai 6.5.2008
Valkovuokot kukkivat ja kevät etenee kovaa vauhtia. Äitienpäivää juhlitaan taas ensi sunnuntaina monissa kodeissa. Äitiyteen liittyy riemua ja tuskaa. Sitä synkempää puolta harvemmin juhlahetkinä muistellaan.
Olen itse kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siihen liittyvästä syyllisyyden tunteesta. Vertaistuki on tässäkin ongelmassa korvaamaton apu. Mahdollisuus keskustella saman kokeneiden äitien kanssa auttaa ymmärtämään, ettei olekaan huono äiti vaan ainoastaan sairas. Sairautta voidaan hoitaa ja äidin paraneminen alkaa. Äidit irti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ÄIMÄ ry on kansalaisjärjestö, joka on toiminut 10 vuotta. Yhdistys on tehnyt hienoa työtä levittämällä tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sen hoidosta.
Synnytyksen jälkeinen masennus tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tässä ovat aviopuoliso, sukulaiset, neuvolat ja lääkärit avainasemassa. Oireiden väheksyminen vain pahentaa tilaa nopeasti..
Miksi sitten niin moni äiti kokee synnytyksen jälkeisen masennuksen? Yhtä tiettyä syytä tuskin löytyy. Yksi asia on kuitenkin varma. Myytti uhrautuvasta äidistä on vielä nykyäänkin vahvana alitajunnassamme.
Äitien tulisi entistä painokkaammin tunnistaa ja tunnustaa omat tarpeensa. Tämä ei tarkoita huonoa äitiyttä tai lastenhoidon laiminlyöntiä. Päinvastoin. Hyvin jaksava äiti on perheelleen valtava voimavara ja tuki. Turhaan ei painoteta harrastusten, ystävien ja oman ajan merkitystä. Akkuja on välillä ladattava. Ihanteellinen tilanne on silloin, kun kumppani ja lähipiiri ymmärtävät tämän.
