Perjantai 3.4.2009
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on vähitellen tullut Suomessa osa normaalia poliittista keskustelua. Yhtenä esimerkkinä tästä on Suomen Atlantti-Seuran eilen järjestämä keskustelutilaisuus. Turvallisuuspolitiikasta puhuttaessa on ollut suomalainen tapa käyttää turhan koukeroista kieltä ja joskus kannanotot heijastelevat vielä kylmän sodan maailmaa, jolloin Suomen asema oli täysin toisenlainen kuin tänä päivänä EU:n jäsenvaltiona.
Suomen ulkopolitiikka nojautuu yhteistyönvaraisen maailman rakentamiseen. Tämä edellyttää Suomelta aktiivista toimintaa Euroopan unionissa, YK:ssa ja Natossa.
Natosta on tullut monenkeskisen turvallisuusyhteistyön keskeinen foorumi. Samalla tavalla kun osallistumme maailman kauppapolitiikan käsittelyyn Maailman kauppajärjestö WTO:ssa, meidän on osallistuttava monenkeskisen turvallisuuspolitiikan käsittelyyn Natossa yhdessä kaltaisiemme demokratioiden kanssa.
Natolla on tärkeä rooli Euroopan turvallisuuden rakentamisessa, sillä 21 EU-jäsenvaltion puolustuksen perustana toimii nimenomaan Nato ja sen puitteissa Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa harjoitettava poliittis-sotilaallinen yhteystyö. EU:n syvenevä puolustusyhteistyö tähtää edelleen unionin kriisinhallintakyvyn kehittämiseen. Natolla on kehittyvänä kriisinhallintaorganisaationa maailmassa merkittävä rooli konfliktien ja kriisien vakauttajana, kuten esimerkiksi Afganistanissa ja Kosovossa. Nato on myös ottanut tärkeän roolin erilaisten ei-sotilaallisten kriisien yhteydessä kuten auttaessaan Pakistanin maanjäristyksessä muutama vuosi sitten.
Euroopan unioni syventää omaa turvallisuuspolitiikkaansa ja kehittää puolustuksen rakenteita, mutta EU:n yhteinen alueellinen puolustusjärjestelmä ei ole todennäköinen, sillä Naton eurooppalaiset jäsenmaat eivät halua rakentaa päällekkäistä puolustusjärjestelmää Eurooppaan. Nato säilyy unionin jäsenvaltioiden enemmistön puolustuksen perustana.
Naton jäsenenä vahvistaisimme omaa turvallisuuttamme ja osallistuisimme entistä tiiviimmin monenkeskiseen turvallisuuspolitiikkaan demokratian ja turvallisemman maailman edistämiseksi.
Vaikka välillä niin tuntuisikin, Nato-keskustelu ei ole Suomessa pysynyt paikallaan. Viimeisin askel eteenpäin otettiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Selonteon mukaan Suomi pitää Natoa keskeisimpänä sotilaallisen turvallisuusyhteistyön alalla toimivana järjestönä. Selonteko myös tunnisti Naton kehityksen käytännön toiminnassaan ensisijaisesti kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi järjestöksi. Natolla on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä vaikutus maailmassa. Naton tavoitteet rauhan ja vakauden edistäjänä ovat Suomen ja Euroopan unionin ulkopoliittisten intressien mukaisia.
Edelliseen selontekoon verrattuna Suomen Nato-kanta on edelleen täsmentynyt. Selonteko luetteli useita Nato-jäsenyyttä puoltavia perusteluja, kuten Suomen turvallisuuden vahvistumisen, mukanaolon liittokunnan päätöksenteossa ja kyvyn vastaanottaa apua nykyistä paremmin. Suomen linjanmäärittelyssä todetaan nyt, että on olemassa vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen turvallisuutta vahvistava vaikutus.
Viime vuonna julkaistu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimus osoittaa, että sotilaallisen liittoutumattomuuden kannatus on laskenut ja epätietoisten määrä Suomen Nato-suhteesta on kasvanut. Tämä osoittaa sen, että kansalaiset pohtivat Suomen tulevia linjauksia, ja siksi on kansalaiskeskustelun syventämiseksi tärkeää, että yhä useammat poliitikot esittäisivät nykyistä avoimemmin ja selkeäsanaisemmin näkemyksensä Suomen turvallisuuspolitiikasta ja Nato-jäsenyyden mahdollisuuksista.
