Tiistai 28.4.2009
Eduskunnassa säädetään heti vapun jälkeen perheen sisäistä adoptiota koskeva laki. Näyttää sitä, että laki tullaan hyväksymään. Lakivaliokunnassa hallituksen esitys hyväksyttiin äänin 10-5. Ikävä kyllä vastustajista kolme on keskustan kansanedustajia. Antti Kaikkonen onneksi puolusti lakiesitystä.
Uusi laki antaa rekisteröidyssä parisuhteessa eläville puolisoille mahdollisuuden adoptoida puolisonsa lapsi. Tämä on tärkeä uudistus ennen kaikkea lapsen kannalta. Sen myötä lapsi saa kaksi vastuullista vanhempaa, joilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsesta.
Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista huolehtiminen kuuluu meille kaikille seksuaalisesta suuntautumisestamme riippumatta. Ei ole meitä ja noita toisia, vaan on vain ihmisiä, jotka kukin omalla tavallaan haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi.
Tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat EU-maissa yhteisesti hyväksyttyjä periaatteita. Liberaali humanismi ja muun muassa keskustalainen ihmiskäsitys lähtee siitä, että yksilöllä on oikeus tehdä omia valintoja niin kauan kun hän ei valinnoillaan vahingoista muita. Viime vuosina lainsäädäntö on antanut seksuaalivähemmistöille uusia mahdollisuuksia, mutta vielä on pitkä matka todelliseen tasa-arvoon.
Naisten ja miesten tasa-arvon puolesta kamppaillaan monin tavoin. On tasa-arvosuunnitelmia ja kampanjoita perinteisten ennakkoluulojen murtamiseksi, koska suurin este tasa-arvo toteutumiselle on ennakkoluulot ja tiukat roolimallit. Seksuaalisen tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan samanlaisia toimenpiteitä. Jokaisen meistä on herättävä miettimään, miten itse toimin kasvattajana, työtoverina ja kanssaihmisenä. Meille vanhemmille tulisi vaikkapa neuvolassa kertoa, miten voimme tukea lastamme hänen etsiessään seksuaalista identiteettiään. Me emme ilman neuvontaa osaa toimia oikein, vaikka haluaisimmekin.
Yhteiskunta, koulu, työelämä ja perhe lähtevät siitä olettamasta, että yksilö on heteroseksuaali, joka pukeutuu ja käyttäytyy sukupuoliroolien edellyttämällä tavalla. Jo pieni lapsi vaistoaa, mitä häneltä odotetaan. Tämän vuoksi hänen on vaikea kertoa edes kaikkein läheisimmille ihmisille, ettei hän täytä asetettuja vaatimuksia. Hän saattaa luulla, että vanhemmat tuomitsevat hänet, jos he saavat tietää totuuden.
Tässä maailmassa luullaan niin paljon. Alma-media luuli tietävänsä, etteivät Lapin kansan lukijat hyväksy lesboa päätoimittajaksi. Se luulo osoittautui vääräksi.
Perheen sisäistä adoptiota koskevassa äänestyksessä on annettu vapaat kädet koska kyseessä on ns. omantunnon kysymys. Oman pohdintansa aihe olisi se, miksi tämä on omantunnon kysymys, kun esim. ympäristönsuojeluun liittyvät asiat eivät ole. Ajatuskuvio menee niin, että jos olet uskonnollisista syistä ahdasmielinen niin sinulla on vakaumus, jota pitää kunnioittaa, mutta jos olet vapaamielinen, et omaa vakaumusta eikä sinun ajatuksiasi tarvitse kunnioittaa antamalla sinulle erivapauksia äänestyskäyttäytymisessä.
Erilaisuutta kunnioittavat ihmiset eivät ole meuhkaanneet julkisuudesta siitä, että eletään ja annetaan muidenkin elää. Siinä me olemme tehneet virheen. Ehkä meidän pitäisi korottaa äänemme entistä kuuluvammaksi. Eihän sen pitäisi ketään häiritä, jos joku haluaa mennä rakkaansa kanssa naimisiin ja saada lapsia? Kyseessähän on onnellinen asia. Miksi rakkaus muuttuu paheeksi silloin kun kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä haluaa parisuhteen ja perheen? Homoparitkin haluavat puolustaa perhearvoja sitoutumalla toisiinsa ja lapsiinsa.
