Perjantai 8.5.2009
Luonnonsuojelualueet on tarkoitettu eläinlajien kokonaisvaltaiseen suojeluun. Edellisen hallituksen ympäristöministeri Enestam muistuttikin viisaasti vuonna 2006, että "Luonnonsuojelulainsäädännössä on jo vuodesta 1923 lähtien ollut kielto tappaa ja hätyyttää eläimiä kansallis- ja luonnonpuistoissa. Myös kaikki muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti eliölajien säilymiseen, ovat kiellettyjä".
Kansallispuistomme ovat olleet myös meille kansalaisille rauhallisia ja turvallisia virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Ne ovat rauhan tyyssijoja, joissa on voinut kulkea luontoa kunnioittaen, ainakin tähän asti. Nyt ympäristöministeriössä suunnitellaan luonnonsuojelulakiin muutosta, jossa mahdollistettaisiin hirvien ajo ja eläinten ampuminen eteläisen Suomen kansallispuistoissa. Lakiesitys on ollut lausuntokierroksella, ja lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.
Tällainen muutosesitys tuntuu järjettömältä, varsinkin kun kansallispuistojen virkistys- ja luonnonharrastuskäyttö on kasvanut voimakkaasti! Metsästyksen salliminen aiheuttaisi haittaa luonnon virkistyskäytölle ja luontomatkailulle. Luontomatkailu voisi olla vaarassa tyrehtyä kokonaan. Lisäksi vaarana on kansallispuistokävijöiden turvallisuuden vaarantuminen.
Lakiesitys myös uhkaa koko luonnonsuojelualueen ja kansallispuiston tärkeintä periaatetta. Luonnonsuojelualueita perustetaan nimenomaan luonnon suojelemiseksi. Metsästyksessä on tarkoitus tappaa saaliseläin ja tämä on ristiriidassa suojelutavoitteen kanssa.
Lakimuutosta on perusteltu mm. sillä, että se pienentäisi hirvivahinkoja. Hirvieläinkantoja voidaan kuitenkin jo nyt säädellä riittävästi lisäämällä metsästyslupia suojelualueiden ulkopuolella. Tämä pätee myös muihin riistaeläimiin.
Luonnon monimuotoisuuden ja eläinlajien suojelu on tärkeämpää nyt kuin koskaan ennen. Tämän tiedostavat kaikki. Sen sijaan käytännön toimissa tätä tietoisuus ei aina näy. Aina ei ymmärretä, että juuri kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet opettavat meitä ihmisiä jo varsin pienestä pitäen, millaisia eri luontotyyppejä ja eläinlajeja meillä esiintyy. "Ne antavat todellisen kuvan isänmaastamme", lausui suomalainen tutkimusmatkailija A.E.Nordenskiöld jo vuonna 1880, ehdottaessaan, että pohjoismaihin perustettaisiin "valtakunnan puistoja, joissa metsät, maat, vedet ja eläimet saisivat olla aivan koskematta".
Metsästys on sallittu varsin laajoilla alueilla Suomessa. Itse asiassa niiden alueiden pinta-ala, joissa metsästys on kokonaan kielletty, on vaivaiset 100 000 hehtaaria yhteensä. Tämä on vain 0,3% Suomen kokonaispinta-alasta. Eikö olisi siis vähintäänkin kohtuullinen vaatimus säilyttää edes nämä alueet metsästyskiellon piirissä?
