Keskiviikko 10.6.2009
Saimme eduskuntaan valtioneuvoston selonteon Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta. Selonteko käsittelee Itämerta merellisen ympäristön näkökulmasta.
Vaikka omilla toimillamme Itämeren laadun parantamiseksi ei ole suurta merkitystä ajatellen koko Itämerta, ovat ne tärkeitä ajatellen omia rannikkovesiämme. Olemme pääosin itse lianneet omat rannikkovetemme, joten meillä on kannettava vastuu myös niiden tervehdyttämisestä. Pitkäjänteinen työ on tuonutkin tulosta, erityisesti teollisuudessa, yhdyskunnissa ja kalankasvatuslaitoksissa on kuormitusta pystytty vuosikymmenten aikana merkittävästi vähentämään. Haastetta meillä on vielä siinä, että noin miljoona suomalaista ei asu viemäriverkostojen ulottuvilla.
Maatalouden aiheuttama kuormitus ei ole merkittävästi vähentynyt vuosien 1995 - 2006 aikana. Jokien mukanaan tuoma kokonaisfosforin kuormitus väheni hiukan, mutta typen kuormitus jopa hiukan lisääntyi. Suomen Itämerelle aiheuttama fosforikuormitus on noin 60 prosenttisesti ja typpikuormitus noin 50 prosenttisesti maataloudesta. Tilanne on huolestuttava, sillä 1990-luvulla asetettuja kansallisia vesiensuojeluntavoitteita ei ole saavutettu maatalouden osalta. Tehdyt ja tehtävät toimet näkyvät viiveellä, koska vaikutusketju on niin pitkä. Lisäksi uusia haasteita maataloudesta syntyvän kuormituksen vähenemiselle tuo ilmastonmuutos.
Itämeren kuormitukselle on asetettu selkeitä tavoitteita myös Itämeren suojelukomissiossa, Helcomissa. Vallitseva taloustilanne voi kuitenkin hidastaa tavoitteiden saavuttamista varsinkin maissa, joissa toimenpiteet edellyttävät suuria investointeja. Lisäksi EU:n meristrategiadirektiivi asettaa tavoitteita Euroopan merien hyvälle ympäristötilalle vuoteen 2020 mennessä. Ruotsi ja Suomi valmistelevat yhdessä ehdotusta, että Itämerestä tehtäisiin tämän direktiivin toteuttamisen pilottialue.
Pietarin jätevedet ovat olleet iso ongelma Suomenlahdelle, mutta tilanne on alkanut parantua. Suomi on ollut aktiivisesti mukana toteuttamassa pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden hankkeita. Viimeisin esimerkki tästä on ympäristöministerin 9.6. allekirjoittama aiepöytäkirja, jonka mukaan Suomi aikoo rahoittaa Pietarissa jätevedenpuhdistusta 6,1 miljoonalla eurolla.
Loppujen lopuksi on myönnettävä se tosiasia, että Suomi on neljänneksi suurin Itämeren kuormittaja typpi- ja fosforipäästöillä mitattuna. Tämä sija ei oikeuta meitä lepäämään laakereilla, vaan edellyttää meiltä tiukkaa sitoutumista Itämeren suojeluun.
