Energiapolitiikassa Suomen on oltava innovatiivinen edelläkävijä esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Vain näin Suomi voi toteuttaa kansainväliset ympäristösitoumukset kestävällä tavalla.

Energiapolitiikan suuntaa on muutettava ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä on lisättävä. Esimerkiksi tuulivoiman hyödyntämisessä Suomi on pahasti jälkijunassa, EU-maista vain Belgiassa ja Luxemburgissa on tuulisähkön tuotanto vähäisempää.

Itämeri on yhteinen etupihamme

Itämeren öljykuljetuksista käyty keskustelu ilmentää alueen ongelmien syitä. Suljetun merialueen vesi voi vaihtua vain kapeiden Tanskan salmien kautta. Tämä tekee merestämme ympäristöllisesti herkän ja erityisen haavoittuvan. Merialueen ympäristöongelmien määrään ja laatuun vaikuttaa ympäröivien valtioiden valmius kantaa vastuunsa yhteisen ympäristön puhtaana pitämisestä ja ympäristöriskien vähentämisestä. Huolimatta vasta kohtuullisen tuoreista uhkakuvista, vuosisatojen mittainen yhteistyö on hyvä lähtökohta ratkaisujen löytämiselle.

Venäjä on avannut öljysataman Primorskissa ja valmisteilla on kaksi uutta satamaa Suomenlahdelle. Myös Virolla, Latvialla ja Liettualla on suursatamat Itämerellä. Öljyn kauttakulku on tärkeä tulonlähde. Öljykuljetusten määrä on kasvanut nopeasti, kaksinkertaistuen viidessä vuodessa. Viime vuonna kuljetusten määrä oli jo 40 miljoonaa tonnia vuodessa. Irakin konfliktin aiheuttama öljyn hinnan kohoaminen vaikuttaa Venäjän intressiin lisätä öljyn tuomia vientituloja. Kuljetusten määrän kasvaessa kasvaa myös öljyonnettomuuden riski. Yhdenkin onnettomuuden vaikutukset olisivat tuhoisat.

Suomi on yhdessä pohjoismaiden ja Saksan kanssa on tukenut markkinatalouteen siirtyneiden naapureiden ympäristöongelmien ratkaisemista. Paljon on saatu aikaan ennen kaikkea suurten väestökeskusten vedenpuhdistuksen osalta. Myös jätehuolto on kehittynyt. On lähdetty liikkeelle kiireisimmistä tehtävistä. Paljon on kuitenkin työtä jäljellä.

Itämeren öljyliikenne on suuri, ellei jopa suurin tulevaisuuden haaste. Onnettomuuksiin voidaan varautua lisäämällä käytettävissä olevan öljyntorjuntakaluston määrää ja muuta valmiutta. Suomella on paljon osaamista annettavanaan tältä osin.

Vielä tärkeämpää on tehdä kaikki mahdollinen öljyonnettomuuksien estämiseksi. Tähän päästään määrittämällä Itämeren öljyliikenteen pahimmat riskitekijät ja sopimalla kansainvälisesti toimenpiteistä riskien toteutumisen estämiseksi. Tulisi esimerkiksi saada nopeasti sopia turvallinen Itämeren alueen maiden tunnustama yhteinen jääluokkamääritys. Tärkeää olisi myös saada Itämerelle erityisen haavoittuvan merialueen PSSA –status. Kummassakin ratkaiseva rooli on Itämeren merellisen suojelun komissiolla Helcomilla ja Kansainvälisellä merenkulkujärjestöllä IMOlla. Onneksi kansainväliset foorumit ovat olemassa ja työssä on päästy alkuun. Tässä tarvitaan Suomenkin aktiivista panosta mahdollisimman nopeiden päätösten ja toimenpiteiden aikaan saamiseksi. Hidastelu ja odottaminen voi tulla kalliiksi.

Myös Eestin, Latvian ja Liettuan sekä Puolan EU –jäsenyys on tärkeää Itämerelle. Liittyessään Euroopan Unioniin maat sitoutuvat noudattamaan lainsäädännössään unionin direktiivejä. Tämä koskee myös ympäristölakeja. Vaadittujen lakien säätäminen ja EU –kelpoisuuden saavuttaminen on hakijamaille vaativa prosessi. Vielä vaikeampaa saattaa olla toimeenpanna valtava määrä uusia lakeja. Suomenkin olisi tiedostettava tämä ja valmistauduttava tukemaan uusia jäsenmaita tässä työssä.

On tiedostettava myös kansalaisten henkilökohtaisten ratkaisujen merkitys. Erityisesti nopeaa taloudellista kehitystä läpikäyvissä uusissa markkinatalousmaissa voivat ympäristöongelmat tuntua kansalaisista kaukaisilta. Oma toimeentulo ja muut arkiset ongelmat ovat lähempänä kuin huoli ympäristöstä. Pienistä puroista kasvaa kuitenkin suuria virtoja. Yksilöiden vaikutus näkyy paitsi omina ratkaisuina myös vaaleissa tehtävinä ratkaisuina. Nämä vaikuttavat viime kädessä myös Itämeren tilaan. Suomen olisikin tunnustettava sivistystoiminnan merkitys ja panostettava aktiivisesti asennekasvatukseen ja koulutukselliseen lähialueyhteistyöhön. Myöskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan tärkeys tulisi tunnustaa tässä yhteydessä. Tieteellisen toiminnan tukemana on monta kertaa syntynyt ratkaisuja vaikeisiinkin ongelmiin.

Vaikka Suomi ei olekaan Itämeren pahin saastuttaja, tulee meidän myös omalla esimerkillämme lunastaa muihin maihin kohdistamamme vaatimukset. Tuotantoa ja kulutusta voidaan ohjata ympäristöverotuksella oikeaan suuntaan: se maksaa joka sottaa. Korkeat kustannukset ovat myös tehokas keino saada aikaan innovaatioita, joilla kustannusten aiheuttajia voidaan vähentää.

Itämeri on kaikkien sitä ympäröivien maiden yhteinen etupiha. Vaikka tahtoa olisi, jokaisella naapurilla on erilaiset edellytykset yhteisen tehtävän toteuttamiseen. Naapurisopua vaalien Suomen tulisi määrätietoisesti toimia yhteisen meremme hyväksi. Vastuullamme on paitsi huolehtia omasta osuudestamme myös jakaa osaamistamme ja tukea vähäisemmät voimavarat omaavia valtioita tässä työssä.